Grillikauden avajaiset

Suurimman osan vuodesta - joka ainoa vuosi - mietin, mikä ihmeen älynväläys esivanhemmillani oli jäädä tänne kylmään ja pimeään Pohjolaan. Mutta tänään - ensimmäistä kertaa tänä vuonna - istuin takapihalla ja päätin grillata. Makkaraa, naudan ulkofilettä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä, pikkusipuleita, paprikaa ja maissia. Ja pihalla istuessani ymmärsin, että onhan tämä valon ja lämmön palaaminen takaisin ihan mieletön juttu. Monissa muissa maissa tällaista ei koeta koskaan.

Tarkoitus oli tänään siivota pihaakin, mutta koska olen laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen, siivous jäi pelkästään suunnitteluasteelle. Mutta eikö hyvin suunniteltu olekin jo puoliksi tehty? Huomenna on uusi päivä ja aikaa siivota.

En ollut kovin kauaa pihalla grillaamassa, mutta "rakas ystäväni" The Pähkinäpensas teki sitten juuri sen tempun, mitä tähän aikaan vuodesta yleensä tekee. Tuo viheliäinen puska on siis omalla pihallani, seinänaapurin kanssa juuri pihojemme rajalla. Ja minä olen allerginen pähkinäpensaan siitepölylle.

Ensin parikymmentä aivastusta, sitten silmien kirvelyä, sen jälkeen nenän limakalvot turvoksiin ja lopuksi sietämätön korvien kutina. Kaiken muun kiusan pähkinäpensaalta vielä kestäisinkin, mutta korvien kutina tekee hulluksi. Aamuisin tyynyni on veressä, kun öisin unissani revin korviani. Ja kyllä, olen käyttänyt antihistamiinia jo helmikuun puolivälistä lähtien, mutta tuo viheliäinen pensas on sitkeämpi kuin lääkkeet. Hyvä puoli on, ettei tätä kestä enää kovin monta viikkoa. Olen henkeen ja vereen kevät- ja kesäihminen, joten kaikista hankaluuksista huolimatta nautin tästä hetkestä.