maanantai 1. huhtikuuta 2019

Viimeinen sairaslomapäivä

Niin on taas kulunut kaksi kuukautta polven tekonivelleikkauksesta ja voin sanoa, että onneksi ihmisellä on vain kaksi polvea. Sen verran ikävää hommaa koko touhu, mutta onneksi lopputulos parantaa elämänlaatua. Vasen polveni ei edelleenkään taivu 90:een asteeseen, joten huomisesta voi tulla tuskien päivä, kun joutuu istumaan pidemmän aikaa tietokoneen ääressä.

Kuten edelliselläkin kerralla, myös nyt minulla oli hulluja suunnitelmia, mitä tekisin sairaslomani aikana. Ja kuten edelliselläkin kerralla, mikään suunnitelmistani ei toteutunut. Ei pystynyt. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksikin. Nimittäin ostaa tavaroita nettikirppiksiltä ja käytettyjen tavaroiden verkkokaupasta.

Vitriinikatastrofini jälkeen oli yksinkertaisesti pakko saada uusi kahvikuppi. Ja sellainenhan löytyi Romutarhan verkkokaupasta. Kuppi, aluslautanen ja pullalautanen vanhaa Bavariaa. Harmillista, että verkkokauppa lopetti toimintansa juuri, kun olin sen löytänyt.
Eräästä Facebookin ryhmästä löysin kolme kappaletta Tapio Wirkkalan lasisia jälkiruokakulhoja. Yksi on kirkas väritön, yksi hieman sinertävä ja yksi keltainen. Ikivanhan kännykkäni kamera alkaa vedellä viimeisiään, joten kuvassa värisävyt eivät näytä oikeilta.
Toisesta ryhmästä löysin vielä Sorsakosken haarukoita. Minulla on veitsiä ja lusikoita vaikka kuinka paljon, mutta haarukoita vajaa tusina. Nyt riittää haarukatkin vähän isommalle porukalle. 
Rahan tuhlaamisen lisäksi olen tehnyt jotain hyödyllistäkin. Nimittäin neulonut. Ensin neuloin jämälangoista itselleni villatakin, joka on vielä viimeistelyä vailla. Laitan siitä kuvan sitten, kun olen saanut sen valmiiksi. Lisäksi neuloin siskoni tyttärelle, joka on lastentarhanopettaja, päiväkodissa pidettäväksi villasukat. Ja lopuksi neuloin vielä pöllölapaset. 

  
Vielä on valmistumassa 4-vuotiaalle kirjoneulevillapaita. Täytyy toivoa, että saan sen valmiiksi ennen syksyä eikä se jää töiden alettua lojumaan lankakassin pohjalle.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen koiran kanssa ulkona. Lyhyt lenkki meni varsin hyvin yhden kyynärsauvan kanssa. Jotenkin taas Stellakin tajusi, että Mamma ei ole ihan kunnossa ja pitää kävellä rauhallisesti.

Kello tulee yhdeksän eikä kukaan ole vielä aprillannut minua. Hyvä niin. Kevät on nyt ihan varmasti alkanut, lumet sulaneet kohisten ja kuukauden päästä on vappu. Vähitellen on alettava miettiä pääsiäisen ruokia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti