Olen asunut 11-vuotiaasta lähtien alueilla, joiden yli Helsinki-Vantaan lentokentälle laskeutuvat lentokoneet lentävät. Vuosikymmeniin en ole enää reagoinut lentokoneiden ääniin. En yksinkertaisesti kuule niitä. Paitsi silloin, kun yli on lentänyt joku poikkeuksellisen kovaa melua pitävä lentokone. Nyt aavemaisen hiljaisuuden rikkoi vain lintujen laulu. Kevät on tullut ja taivas taas kauniin sininen.
Viikonloppuna on ollut paljon aikaa ajatella. Olenkin tehnyt muutamia oivalluksia. Itsestäni. Syy siihen, miksi en ole aikoihin saanut oikein mitään aikaiseksi on se, että en ole edes aloittanut. Enkä ole aloittanut, koska en pystyisi saamaan kaikkea valmiiksi. Elämässäni on ollut ihan liikaa erilaisia keskeytyksiä. Viikonloput ovat tuntuneet liian lyhyiltä, jotta kannattaisi aloittaa mitään. Nyt ei ole enää mitään keskeytyksiä. Paitsi tietenkin työpäivät, mutta viikonlopulta keskenjääneitä asioita voi oikein hyvin jatkaa viikolla töiden jälkeen.
Olen myös huomannut, miten pienellä alueella kodissani olen ollut. Alakerrassa on olohuone, keittiö ja kylpyhuone, mutta olen käynyt oikeastaan vain keittiössä laittamassa ruokaa ja hakemassa kahvia sekä kylpyhuoneessa pesemässä pyykkiä ja siivoamassa kissojen käymälät. Yläkerrassa on makuuhuoneet sekä ikuisessa remontissa oleva työhuoneeni. Olen viettänyt suurimman osan hereilläoloajastani makuuhuoneessani. Työhuoneen remontin vuoksi työpöytäni on makuuhuoneessani ja matka sängystä töihin on noin 1,5 metriä.
Kun lapset olivat pieniä, vietin todella paljon aikaa olohuoneessa. Makuuhuone oli lähinnä nukkumista varten. Monet illat ompelukone tai saumuri hurisi lasten mentyä nukkumaan. Tai silitin pyykkejä samalla, kun katsoin televisiosta jotain ohjelmaa. Joskus neuloin tai ompelin Barbien vaatteita mukavasti nojatuolissa istuen. Piirsin tai maalasin öljyväreillä.
Olen siis tiedostamatta luonut itselleni eräänlaisen yksiön lähes 100 m2 kokoiseen asuntooni. Nivelrikon pahentuessa sekä tekonivelleikkausten jälkeen oli toki yksinkertaisempaa, että kaikki tarvitsemani oli lähellä eikä portaita tarvinnut kulkea kovin usein. Valitettavasti tämä vain jäi tavaksi. Tänä viikonloppuna olen nauttinut olohuoneessa olemisesta, vaikka täällä on edelleen melkoinen kaaos. Tavaroille alkaa kuitenkin vähitellen löytyä omat paikat ja paljon turhaa on päätynyt joko kiertoon tai roskiin.
Tästä on hyvä jatkaa huomenna töiden jälkeen. Nyt vielä katson uutiset ja sen jälkeen suihkun kautta peiton alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti