Tavallinen päivä

Day 4.

Maaliskuu päättyy tänään. Ulkona on pilvistä, aika kylmää ja tuulee kovaa. Juuri sellainen päivä, jolloin ei tee edes mieli laittaa nenäänsä ulos.  Huomenna voin kuitenkin sanoa, että ensi kuussa alkaa neljän viikon kesäloma. Eikä se ole edes aprillipila.

Lähisuvussa on kaksi alle esikouluikäistä ja piti miettiä, miten virpominen tänä vuonna onnistuu. Tulevatko lapset virpomaan oven taakse vai virpoisivatko virtuaalisesti Skypen kautta? Kyselin lasten vanhemmilta, mutta eivät virvo tänä vuonna lainkaan. Palmusunnuntaille ei siis tarvitse keksiä mitään korvaavaa virpomistapaa.

Sunnuntaina kävin tapaamassa äitiäni. Kun olin koiran kanssa vanhempieni pihassa, soitin äidilleni. Hän laittoi talvitakin päälle, avasi ulko-oven ja istahti tuulikaapissa olevalel jakkaralle. Minä seisoin koiran kanssa kauempana ja juttelimme siinä jonkin aikaa. Täytyy tehdä tällä viikolla uudelleen, kunhan tuo sää muuttuisi vähän mukavammaksi. Kylmässä tuulessa ei ole kiva seistä paikoillaan.

Työpäivä oli aika kiireinen, monta eri asiaa, jotka piti hoitaa. Nyt olisi vielä jäljellä kuukauden inhotustyö eli tuntikirjanpito. En ymmärrä, miksi en saa aikaiseksi tehdä sitä joka päivä työpäivän päätteeksi. Kuukauden lopussa tuntikirjanpidon tehtyäni aina vannon, että nyt alan tehdä sen joka päivä. Muutaman päivän jaksan ja sen jälkeen työpöytäni on taas täynnä pieniä lappusia ja Windowsin työpöytä epämääräisiä Notepad-tiedostoja, joissa on työnumerot ja käytetty työaika.  Tänään olen syönyt vain edellisten päivien jämiä, joten ei tarvitse laittaa edes ruokaa. Ei siis ole mitään tekosyytä, jonka varjolla voisi siirtää tuntikirjanpidon tekemisen yhtään myöhäisemmäksi. Kissoilla taas ei ole kiirettä minnekään. Ei niillä koskaan ole.