Joskus vuosi kaksi sitten puhuttiin työkaverin - joka silloin oli hallituksen puheenjohtaja - kanssa nelipäiväisen työviikon mahdollisuudesta. Olin siihen aikaan optimisti reumalääkitykseni suhteen ja ajattelin, että jaksan kyllä normaalisti töissä eikä lääkitykseni tulisi kestämään kovin kauaa. Viikko sitten otin asian uudelleen puheeksi töissä ja sanoin, että voisin sittenkin alkaa tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Perjantaita en halua vapaaksi, koska perjantait on yleensä hauskimpia päiviä töissä. Sen sijaan maanantait olisivat hyviä vapaapäiviä. Kun perjantai-iltana pistän sytostaatit, lauantain voin vain olla ja silti jää viikonlopusta jäljelle kaksi vapaapäivää.
Siskoni on tehnyt nelipäiväistä työviikkoa jo useamman vuoden. Monta kertaa olen miettinyt, voisinpa tehdä itsekin. Olen pitänyt vuosibudjettia siitä lähtien, kun 18-vuotiaana muutin lapsuudenkodistani pois. Muutin eilen Excel-taulukossa olevassa budjetissa tulot vastaamaan lyhennettyä työviikkoa ja arvioin, mistä menoista voisin vähentää. Toistaiseksi en halua pienentää sijoituksiin menevää summaa, mutta jos alkaa näyttää liian tiukalta, voin pienentää sitäkin. Menojen pienentäminen tässä vaiheessa on siinäkin mielessä hyvä asia, että voin jo hieman harjoitella eläkepäiviä varten.
Tänään olikin sitten ensimmäinen vapaa maanantai. Huomaan jo nyt, miten hyvältä tämä tuntuu. Neljä päivää töitä ja kolme päivää vapaata on oikein hyvä. En silti pistäisi pahakseni, vaikka eläkepäivät koittaisivat jo nyt. Pidän työstäni, mutta onhan töitä tullut tehtyä jo aika monta vuosikymmentä. Nivelreuma on kuitenkin etenevä sairaus, jota ei lääkkeilläkään pystytä parantamaan. Taudin etenemistä voi ainoastaan hidastaa. Olisi mukavaa päästä lopullisesti vapaalle ennenkuin on siinä kunnossa, ettei mitään kivaa pysty enää tekemään.
Puuroaamiaiset jatkuvat. Arkisin puuroja, sunnuntaisin jotain muuta. Erityisesti Pajalan puuro -tyyppisistä puuroista tykkään. Tänään puurossa kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaurahiutaleita. Tästä tosin täytyy sanoa, että kuivattu banaani ei ollut mikään makuelämys. Mieluummin tuoretta, jos haluaa laittaa banaania puuron sekaan. Työhuoneen raivaaminen sen sijaan odottaa vielä aikaa parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti