Perjantainen jälkitarkastuskäynti selvensi monia asioita, mutta jotain vielä puuttuu. Minulta puuttuu se yksi vuorokausi. Vuorokausi, jonka kadotin. Kaipaan edelleen vastausta kysymykseen, mitä tuon vuorokauden aikana tapahtui? Ja erityisesti vastausta kysymykseen, miksi minua ei lähetetty aikaisemmin Meilahteen?
En ole - ainakaan näillä näkymin - tekemässä kantelua hoitovirheestä, mutta haluaisin silti tietää, miksi Peijaksen sairaalassa olivat sitä mieltä, että kyse ei ole mistään vakavasta. Tyttäreni kertoman mukaan verisiä katetripusseja oli ollut sänkyni vieressä lattialla hoitohenkilökunnan rupatellessa pikkujouluista. Hätääntynyt omainen toki voi kokea asiat toisin kuin rutinoitunut hoitohenkilökunta, joten en nyt alkaisi hoitohenkilöstöäkään suoraan syyttelemään. Vielä.
Minua kiinnostaa, missä vaiheessa ja kuka keksi, että olen vakavasti sairas. Minä tajusin sen jo maatessani tuskissani kylpyhuoneen lattialla, vaikka sairaanhoitajavuosistani olikin jo toistakymmentä vuotta aikaa. Sellainen määrä verta ei nyt vaan yksinkertaisesti ole normaalia eikä parane odottamalla, että vuoto loppuisi itsestään. Minua kiinnostaa tietää, mitä toimenpiteitä verenvuodon tyrehdyttämiseksi Peijaksen sairaalassa tehtiin? Vai tehtiinkö mitään? Jos ei tehty, kenen kehotuksesta vain odotettiin? Mitä odottamisella tavoiteltiin?
Onko minulla 20 cm pitkä arpi vatsassa ja toinen munuainen osittain kuoliossa osaamattomuuden, huolimattomuuden vai välinpitämättömyyden vuoksi? Osaamattomuus on helpoin hyväksyä, koska tällaiset verenvuodot ovat varsin harvinaisia. Toisaalta hoitavan tahon ei olisi ollut tarpeen tietää, että juuri munuaisvaltimossa ollut pullistuma on vuodon syynä. Tiedon sisäisestä verenvuodosta olisi pitänyt riittää jatkohoitoon lähettämiseksi. Huolimattomuudenkin pystyn jotenkin hyväksymään. Ihmisiä hoitohenkilökuntakin vain on ja ainakin ensimmäisessä ambulanssissa oli ollut harjoittelija. Jäikö jokin oleellinen asia merkitsemättä sairaskertomukseen vai tapahtuiko muu katkos tiedonkulussa? Välinpitämättömyys...hmm, niin se. En millään haluaisi liittyä niiden potilaiden joukkoon, jotka omakohtaisten kokemustensa jälkeen vitsailevat, että jos potilas on Peijaksen päivystyksessä jostain kumman syystä vielä seuraavanakin aamuna hengissä, passittavat potilaan kotiin.
Asiathan selviävät kysymällä eli nyt kirjoittamaan potilastietojen tarkistuspyyntöä sekä Peijakseen että varmuuden vuoksi terveyskeskukseen. En nimittäin tiedä, kumpaan yhteispäivystyksessä minut ensin vietiin. Tarvitsen kuitenkin vastaukset kysymyksiini, koska ilman niitä en saa käsiteltyä tapahtunutta loppuun. Haluan tämän prosessin päätökseen ja tuon joulukuisen viikonlopun möröt pois unistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti