Pahuksen paineet

Koko viikon olen ollut taas tavallista väsyneempi. Tiistaina kävin terveyskeskuksessa terveydenhoitajan vastaanotolla. Verenpaineeni ovat taas noususuunnassa ja niinpä sain kiireellisen ajan lääkärille. Eilen lääkäri olisi kirjoittanut minulle lisää sairaslomaa, mutta pääni ei enää kestä tyhjänpanttina olemista. Olen ollut pois töistä jo 2 kuukautta ja ajatuskin siitä, että olisin oloneuvoksena vielä kuukauden, saa pääni halkeamaan. Mikäpä tässä olisi kotona lomaillessa, jos voisin tehdä jotain järkevää. Mutta kun ei saa nostella eikä ponnistella, niin lukeminen, television katselu ja netissä notkuminen alkaa puuduttaa. Mieluummin sitten teen töitä kuin yritän tylsistyneenä tappaa aikaani.

Kerroin siis lääkärille, että teen töitä kotoa käsin ja kollegoiden kanssa on jo sovittu, että teen töitä vointini mukaan. Seuraan verenpainettani ja menen lepäämään, jos arvot nousevat korkeiksi. Jos lepääminenkään ei auta vaan paineet jatkavat nousuaan, lähden päivystykseen.

Lääkitystä muutettiin ja sen pitäisi alkaa vaikuttamaan viikon sisällä. Jos ei vaikuta, aloitan uudelleen nesteenpoistolääkkeiden käytön. Ensi viikolla verikokeisiin sitä silmällä pitäen, että joudutaan muuttamaan myös munuaisten toimintaan vaikuttavan verenpainelääkkeen annostusta. Lääkäri siis haluaa saada lähtöarvon kreatiniinille, johon voidaan verrata tulevia arvoja, mikäli tuohon lääkemuutokseen päädytään.

En ole tällä vuosituhannella asioinut terveyskeskuksessa, koska olen ollut sellaisissa työpaikoissa, joissa työterveyshuolto on ollut yksityisillä lääkäriasemilla. Paljon olen kuullut tarinoita "arvauskeskuksista" ja siitä, miten huonosti niissä potilaita hoidetaan. Olisin voinut hoitaa verenpaineen seurannan työterveyshuollossakin, mutta päädyin terveyskeskukseen, koska heillä on käytössään kaikki potilastietoni myös HUSista eikä minun tarvinnut alkaa kertomaan, mitä minulle oli tapahtunut ja tehty. Vastaavasti myös HUSissa on käytettävissä terveyskeskustietoni, kun seuraavan kerran siellä asioin.

Täytyy sanoa, että terveyskeskuksessa sekä asiantuntemus että palvelu olivat aivan yhtä korkeatasoista kuin yksityiselläkin. Ehkä minulle osui sitten poikkeuksellisen hyvä terveydenhoitaja ja lääkäri, mutta ainakaan minulla ei ole mitään valittamista saamani hoidon suhteen. Pidin myös siitä, että lääkäri ei keskittynyt pelkästään verenpaineeseen vaan myös toipumiseeni embolisaatiosta ja laparotomiasta. Lääkärin mukaan minun on turha kuvitella toipuneeni kahdessa kuukaudessa tapahtuneesta. Kuulemma menee vähintään puoli vuotta, todennäköisemmin vuosi, ennen kuin olen taas siinä kunnossa kuin olin ennen valtimon repeämistä. Pitää siis vain hyväksyä tämän hetkiset rajoitteet ja elää sen mukaan.

Exceliini olen jaksanut päivittää kaloreita ja kuviakin olen räpsinyt aterioista. Äsken siirsin kuvia kamerasta tietokoneelle. Pitäisi vielä jaksaa koostaa ne kaikki ruokapäiväkirjaani, mutta ehkä illemmalla.

Tänään saan siskoltani autokyydin Citymarkettiin. Ihanaa! Olen liikkunut jo julkisilla, mutta en edelleenkään saa raahata mukanani esimerkiksi kissanhiekkasäkkejä. On aika rasittavaa olla riippuvainen muista ihmisistä kantamisen suhteen, mutta sitäkin iloisemmaksi aina tulen, kun saan autokyydin. Toissapäivänä terveyskeskuksesta tullessani ostin siemeniä. Multaa en tietenkään saanut kannettua, joten tänään onnistuu myös multasäkkien hankkiminen. Huomenna taidan alkaa kylvöpuuhiin.