Käytännöllisesti katsoen heti messuille saavuttuamme tunsin saman "hurahduksen", minkä niin usein aiemmin olin tuntenut Hengen ja tiedon messuilla. Ympärillä tuntui voimakas positiivisuus, ihmiset olivat ystävällisiä ja sekä hymyilivät että puhuivat toisilleen. Tunsin jälleen kerran olevani "omieni joukossa".
Kiersimme messualueen molemmat kerrokset useampaan kertaan katsellen, haistellen ja maistellen. Messut ovat yleensä ihanteellisia paikkoja kirjaostoksille eivätkä nämäkään messut olleet poikkeus. Löysin aivan ihastuttavan Marjut Hjeltin kirjoittaman ja Christer Nuutisen kuvittaman lasten kirjan Veden valtiaat, jonka halusin ostaa. Ongelmana oli vain se, että lähipiirin nuorin lapsi täyttää parin kuukauden päästä 20 vuotta. Onneksi tyttäreni ystävällä on alle kouluikäinen tytär, joten tekijöiden omistuskirjoituksella varustettu kirja tuli ostettua.
Kuten arvata saattaa, itselleni ostin keittokirjan. Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjan kuvat nostivat veden kielelle ja messutarjouskin oli varsin hyvä. Heidi Kuusiston Uusi päivä herätti myös mielenkiintoni ja koska kiinnostukseni ruokaan on lähes pohjaton, päätyi tämäkin kirja mukaani. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä mukaani lähti myös Hannu Piekkolan Kalevala, Matkaopas tähtiin.
Kirjojen lisäksi messuilla on monenlaista ostettavaa aina enkelikoristeista kiviin ja shamaanirumpuihin. Ilahduin, kun löysin kierrätysmateriaalista tehtyjä käsilaukkuja. Nykyiset käsilaukkuni ovatkin molemmat jo rikki. En osannut valita kahden laukun väliltä, joten päätin ostaa molemmat. Tyttäreni totesi, että laukut ovat aivan minun näköisiäni.
Koruja, suitsukkeita, tuoksuöljyjä ja teetä. Spelttiruokia ja Hare Krishna -keskuksen valmistamia kasvispasteijoita sekä fudge-tyyppisiä makeisia. Eräällä tiskillä oli esittelyssä keraaminen raastin, joka näytti huomattavasti näppärämmältä kuin nykyinen metallinen raastimeni.
Päivä tyttäreni kanssa messuilla vierähti nopeasti. Nyt voikin jäädä odottelemaan Maailma kylässä -festivaaleja, jotka tänä vuonna ajoittuvat 25. - 26.5. Perinteisesti olemme käyneet tässäkin tapahtumassa yhdessä eikä tämä vuosi varmastikaan tule olemaan poikkeus.
On kulunut varsin pitkä aika siitä, kun olen viimeksi hiljentynyt, tehnyt henkimatkaa tai muillakaan tavoin antanut mielenrauhan laskeutua sisimpääni. Poikkeuksellisen runsaasta shoppailustani huolimatta messuilla oli minuun jälleen oikeaan suuntaan ohjaava vaikutus. Joulukuussa päättyi aiempi elämäni ja alkoi uusi aika, jonka tapahtumia ja mahdollisuuksia odotan innolla. Kotiin palattuani oli nautinnollista sytyttää suitsuke, keittää uutta mansikka-shamppanja-teetä sekä syödä Hare Krishnojen kasvispiirakkaa (jossa siskoni epäilyistä huolimatta ei ollut käytetty mitään tietoisuutta laajentavia kasveja). Ruokapäiväkirjaani päivitän viikonlopun osaltakin vasta huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti