Odotellessani eilen mietin, mitä rotua Stella voisi olla. Koska se on Pietarista kotoisin, päätin sen olevan puhdasrotuinen Pietarin porttikonginvartija. Tänään iltapäivällä tuoja soitti ja sovimme, että heidän aikataulukiireidensä vuoksi haenkin Stellan Helsinki-Vantaan lentokentältä. Pakkasin mukaan luovutusasiakirjat, pullollisen vettä sekä muovikupin. Ja tietysti kaulapannan, hihnan ja makupaloja. Tuojan oli tarkoitus tulla kentälle vastaan Malagasta saapuvaa koiraa, joten katsoin saapuvien ilmoitustaululta laskeutumistiedot ja menin oikealle portille odottelemaan.
Jouduin odottelemaan jonkin aikaa ja viimein Stella tuojiensa kanssa saapui. Allekirjoitimme paperit ja vaihdoimme muutaman sanan. Sen jälkeen lähdin Stellan kanssa etsimään oikeaa bussilaituria. Stella lähti mukaani mitään ihmettelemättä ja bussipysäkillä tarjosin sille vettä sekä makupalan. Käsittämättömän kiltisti ja rauhallisesti Stella odotti kanssani puoli tuntia bussia. Pysäkillä juttelin Triestestä palanneen nuoren miehen kassa ja Stella sai kehuja hyvistä käytöstavoistaan.
Bussiin nouseminen tai siinä matkustaminen ei tuottanut mitään ongelmia, vaikka olin hieman pelännyt, miten Stella suostuu täysin vieraan ihmisen kanssa bussissa matkustamaan. Mutta ilmeisesti se on vanha bussikonkari ja matkustajan unelma.
Matka lentokentältä kesti lähes tunnin, sillä kyseinen linja kiertää lähes kaikki pienet asuinalueet. Koko matkan Stella makoili kiltisti lattialla. Rautakirjan pysäkin jälkeen se yks kaks pomppasi pystyyn ja lähti kiskomaan kohti keskiovia. Mistä ihmeestä se tiesi, että seuraavalla pysäkillä on tarkoitus jäädä pois ja hetken päästä olisin painanut kelloa?
Porttikonginvartijani vetää hihnassa melko paljon, mutta koska se ei ole kovin suurikokoinen, ei vetäminen ollut ongelma. Ja loppukesästä menemmekin koirakouluun, jossa myös tuota hihnassa vetämistä karsitaan. Annoin siis Stellan mennä edellä ja jo bussista noustuamme se lähti heti oikeaan suuntaan. Minun ei tarvinnut kuin kahdessa kohtaa ohjata Stellaa kääntymään, muuten se meni kuin höyryveturi suoraan kotiin. Jopa pihassa se porhalsi oikeaan pihaan, aivan kuin olisi käynyt täällä ennenkin.
Sisälle päästyämme Stella tutki pikaisesti olohuoneen. Kissat nähtyään se katsoi niitä vain hetken, aivan kuin sanoen "Terppa, koukkukynnet!". Kissojen ilme sen sijaan oli järkyttynyt ja vaikutti siltä, että ne eivät meinanneet uskoa silmiään. Hetken aikaa mielessäni häivähti, että Luna ja Tikru olisivat Jasun ja Doran reinkarnaatioita ja Stella taas Hillan reinkarnaatio eikä dorkan jälleennäkeminen seuraavassa elämässä ollut kuulunut kissojen suunnitelmiin.
Ilokseni Stella antaa kissojen olla rauhassa ja alkujärkytyksensä jälkeen kissatkaan eivät näytä olevan kovin kiinnostuneita Stellasta. Ruoka ja vesi maistui ja pian olikin porttikonginvartijalla nokosten aika.
Ihmettelimme kuopuksen kanssa, miten nopeasti - vain viidessä minuutissa - Stella sopeutui uuteen kotiinsa, sen ihmisiin ja kissoihin. Kävimme illalla kahteen kertaan lenkillä ja molemmilla kerroilla Stella suunnisti hetkeäkään epäröimättä takaisin oikeaan pihaan.
Illallista laittaessani Stella tuli seuraamaan, mitä minä keittiössä oikein puuhailen. Siellä se istui kiltisti Lunan maatessa parin metrin päässä lattialla. Kissan olemassaolo ei häirinnyt Stellaa eikä Stellankaan olemassaolo Lunaa. Kun laitoin karitsapadan uuniin, Stella jäi pitkäksi aikaa uunin viereen odottamaan. Mietinkin, että pitäisiköhän sen rodun olla sittenkin sileäkarvainen sähköuuninseisoja, mutta Pietarin porttikonginvartija kuullostaa hienommalta.
Loma on siis lopussa, aamulla alkaa arki. Hyvinhän tässä olisi voinut vielä toiset neljä viikkoa lomailla, mutta onneksi on heinäkuu ja luultavasti töissäkin melko hiljaista. Enpä olisi lomaa aloittaessani osannut arvatakaan, että lomani päätyttyä minulla on koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti