Täydenkuun juhla

Huomenna on kesän toinen, keskimmäinen ja toiseksi viimeinen täysikuu. Olisipa hienoa, jos joskus voisi viettää juhlapäiviä silloin, kun ne oikeasti ovat, eikä vain silloin, kun se sattuu sopimaan tämän teollistuneen maailman aikatauluihin. Tai vielä hienompaa, jos voisi elää vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Mutta ei, pitää elää kellon mukaan. Noh, ehkä sitten eläkkeellä.

Nyt on se hetki kesästä, kun voi kääntää katseensa kohti syksyä. Ensi viikonloppuna olen menossa ystäväni luokse keräämään viinimarjoja hänen marjapensaistaan. Syksyn säilykkeitä voi alkaa jo pikkuhiljaa suunnittelemaan. Tänä vuonna ei omenapuuhuni tule juurikaan omenoita, joten omenat on ostettava kaupasta. Viime vuonna tekemäni omenasosehillo sai niin loistavan vastaanoton, että sitä on tänä vuonna tehtävä monta purkillista.

Tänään tarjosin aperitiiviksi bellinin eli persikkasoseesta ja kuohuviinistä tehdyn drinkin. Alkuruuaksi avocadosalaattia, jonka seassa chilillä maustettua tiikerirapua. Pääruuaksi tomaattiriisiä, uunipaistia ja kasviksia. Jälkiruuaksi vielä kirsikka-valkosuklaa-mascarponevaahtoa ja karamellisiirappia.

Tämän päivän paras hetki oli, kun kävin Stellan kanssa iltalenkillä. Intouduin juoksemaan koiran kanssa ja vaikka matka oli lyhyt - noin 50 metriä - minä kuitenkin juoksin. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Haluan uskoa, että ensi kesänä jaksan jo juosta Lammaslammen ympäri.