The Tall Ships Races 2013

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni The Tall Ships Races -tapahtumassa. En oikein ymmärrä, miksi tällainen tapahtuma on minulta aiemmin mennyt kokonaan ohi. Tosin edellisen kerran tapahtuma on ollut Helsingissä 13 vuotta sitten ja elämäni oli silloin varsin erilaista alaikäisine lapsineen ja työn ohessa opiskeluineen. En olisi ehkä jaksanut lähteä, vaikka olisin tiedon tapahtumasta huomannutkin.

Kun olen seurannut tapahtumaa mediassa ja sosiaalisessa mediassa, minua on harmittanut, että en päässyt näkemään purjelaivojen saapumista. Meksikolainen Cuauhtemoc -alus saapui satamaan merimiesten seistessä maston raakapuilla ja espanjankielisten merimieslaulujen soidessa. Se olisi pitänyt nähdä, kuulla ja kokea! Saapuminen oli ollut niin upea, että laiva miehistöineen oli voittanut Näyttävin saapuminen -palkinnon.

Alukselle oli suorastaan pakko päästä käymään ja illalla siis lähdin Hietalahteen. Raitiovaunut olivat täpötäynnä ja tapahtuma-alueella sankoin joukoin ihmisiä. Saavuin juuri toiselle puolelle aluetta kuin missä Meksikon alus on, joten yritin puikkelehtia ihmisten välistä, jotta ehtisin ajoissa ennen kuin alusten vierailuaika päättyy.

Laiva oli hieno ja miehistö ystävällistä. En tosin muuta olisi osannut odottaakaan. Erityisen iloinen olin, kun sain kurkata laivan keittiöön ja ottaa kuvan siellä olevista merimiehistä.

 

Joskus muistan kuulleeni, että laivat ovat sen maan maaperää, jonka lipun alla ne purjehtivat. Nyt olen siis käynyt Meksikon maaperällä? Seisoessani laivan kannella ja nojatessani kaiteeseen, tunsin hetken aikaa häivähdyksen siitä kaipuusta, mitä merimiehet ovat jo satojen vuosien ajan tunteneet katsellessaan merelle. Kaipuusta merten taa, uusiin satamiin ja kaupunkeihin.

Laivasta poistuessani näin nuoren meksikolaisen merimiehen ja nätin vaalean suomalaistytön seisovan käsi kädessä. Mieleeni tulvahtivat muistot vuosikymmenten takaa, kun tyttöjen kanssa käytiin katsomassa laivastovierailuja. Laivat olivat hienoja ja merimiehet univormuissaan komeita. Kerran jos toisenkin sydän läpätti ja polvet tutisivat, kun toistaan komeammat nuorukaiset tulivat valloittamaan Helsingin ja tyttöjen sydämet. Vaan eipä silti, olisin minä nytkin voinut näyttää kaupunkia Cuauhtemocin keittiön pojille. Harmillista, että en älynnyt ehdottaa!

Muissa laivoissa en ehtinyt käydä sisällä, mutta jo alueen kiertämisessä oli paljon nähtävää. Ilta-auringossa oli nautinnollista juoda lasillinen viiniä, katsella laivoja ja kuunnella puheensorinaa.

Illan tapahtumiin kuului myös värisavuilotulitus, joka valoisana kesäiltana ei ollut niin näyttävä kuin olisi voinut toivoa. Silti illassa oli juhlan tuntua, kun laivat antoivat äänimerkkejä ja koko lahti täyttyi räiskeestä ja torvien soimisesta.

Vielä ennen lähtöä poikkesin syömään bratwurstia ja hapankaalia sekä juttelemaan mukavan pöytäseurueen kanssa laivoista ja tapahtumasta.