Kuka jäi yksin?

Day 5.

Nyt on hyvä hetki miettiä omaa tuttavapiiriään. Erityisesti niitä, jotka asuvat yksin. Onko joukossa ihmisiä, joilla ei ole läheisiä? Ihmisiä, joiden kontaktit muihin ihmisiin epidemian vuoksi joko vähenivät merkittävästi tai loppuivat kokonaan?

Vaikka teenkin etätöitä eikä minulla ole juurikaan kodin ulkopuolisia harrastuksia, minulla on silti paljon tuttuja. Olen asunut samassa taloyhtiössä jo melkein 30 vuotta ja sekä naapureita että alueella muuten asuvia on tullut tutuiksi. Ainakin kasvoista tunnistaa, vaikka nimeä ei tietäisikään. On myös tuttuja, joiden nimet tiedän ja joidenkin kanssa on vaihdettu puhelinnumeroitakin.

Facebookissa on vuosien varrella kertynyt paljon tuttuja. Osa on kaukaisempia sukulaisia, osa asuinalueen ihmisiä, osa Facebookin eri ryhmistä tuttuja. Olen kohtuullisen aktiivinen Facebookissa, koska se on helpoin tapa pitää yhteyttä ihmisiin, jotka asuvat kaukana, jopa maapallon toisella puolella. Se on kätevä tapa pitää yhteyttä myös läheisempiin ihmisiin. Tyttäreni ja muutaman ystäväni kanssa viestittelemme paljon. Yhden ystäväni kanssa lähes päivittäin.

Monet tutuistani ovat jo iäkkäämpiä ja asuvat yksin. Myös nuoremmista löytyy yksinasuvia. On vanhuuseläkkeellä olevia, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ja työttömiä. Ihmisiä, joilla ei ole aikoihin ollut sosiaalisia suhteita työelämässä. Nyt harrastuspaikat ja ravintolat ovat kiinni. Kotona voi olla ja ulkoilla. Pöhkörinteen kadut ja kävelytiet ovat kuitenkin hiljentyneet. Jokunen koiranomistaja tai joku kiirehtimässä lähikaupasta kotiin.

Elämme aikaa, jolloin yksinäisyys korostuu entisestään. Sen vuoksi päätin, että huomisesta lähtien alan viestitellä erityisesti näille yksin eläville ihmisille. En tiedä, auttaako se kenenkään elämää, mutta voin yrittää. Ainakin voin osoittaa, että olen täällä edelleen ja kunhan poikkeustila on ohi, nähdään jälleen. Ja kun nähdään, halataan!

Ai niin, päivän ruoka tietenkin. Jääkaapissa oli kaalinpala sekä jauhelihaa. En muista, milloin olen viimeksi tehnyt kaalilaatikkoa. Ikuisuus sitten. Ruskistin kaalisuikaleet ja sipulisilppua voissa paistinpannulla. Lisäsin suolaa, valkopippuria, vastaraastettua muskottipähkinää ja siirappia. Annoin hautua ja sekoitin ruskistetun jauhelihan ja keitetyn riisin kanssa. Seos uunivuokaan ja hieman munamaitoa päälle. Puolisen tuntia 200 asteisessa uunissa ja valmista tuli. Makumatka lapsuuteeni 1960-luvulle.

En yleensä leivo mitään, koska olen Universumin surkein leipuri.Varsinkaan mitään makeaa. Nyt kuitenkin kaivoin pakastimesta vadelmia ja tein vadelma-sitruunarahkapiirakan. Hyvää vaniljakastikkeen kanssa!