Aamulla kävin Suomen Standardoimisliitossa Tietosuojan perusteet -standardin suomennoksen julkistamistilaisuudessa. Kävellessäni Malminkatua olin iloinen siitä, että olin napannut kameran mukaani. Aamuiselle Helsingin taivaalle oli noussut mustia pilviä, mitkä enteilivät sadetta.
Ja vettähän taivaalta sitten tulikin. Kuinkas muutenkaan, olihan lomani alkamassa! Mutta en valita, vaikka helteet olisivatkin tältä erää ohi. Kotona odottaa monta projektia, jotka minulla olisi tarkoitus saattaa viimeinkin päätökseen.
Lomani lisäksi alkoi myös Helsinki-viikko. Oikein sopivaan ajankohtaan, sillä olin suunnitellut meneväni turistiksi syntymäkaupunkiini. Huomenna menen katsomaan samba karnevaaleja. Maanantaina kampaajalle ja sen jälkeen vaikka museoon tai taidenäyttelyyn. Tiistaina sijoitusneuvojalle ja Kauppatorille. Keskiviikkona pieni risteily, torstaina ehkä tutustumaan Pohjois-Karjalaan markkinoiden muodossa.
Kaikista hyvistä asioista huolimatta olen tänään vierittänyt monta kyyneltäkin. Olen seurannut Facebookissa ystäväni tyttären kirjoituksia hänen koiransa sairastuttua vakavasti. Valokuvat tuosta koirasta ja erityisesti sen ihanasta isosta nenästä piristivät mieltäni silloin, kun itse makasin sairaalassa. Koira ja emäntänsä ovat olleet mielessäni koko päivän ja vähän väliä olen käynyt tarkistamassa viimeisimmät tilannetiedot. Jotka eivät ole olleet hyviä. Paitsi nyt!! Olen myötäelänyt sekä emännän että koiran elämää, sillä tiedän ihan omasta kokemuksesta, millaista on turvota muodottomaksi palloksi elimistön pettäessä. Nyt koira kuitenkin on toipumassa ja pääsee mahdollisesti jo huomenna kotiin. Ihanin uutinen pitkään aikaan!
Tänä iltana vielä lasillinen viiniä, kunnon sisäfileepihvi, vähän valkosipulikatkarapuja, paistettua tuoretta ananasta, pariisinperunoita sekä salaattia. Loma saa alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti