Viime yönä suututin työkaverini, pahoitin toimitusjohtajan mielen, myin osakkuuteni, irtisanoin itseni ja lähdin ovet paukkuen toimistolta. Heräsin verkkokalvoillani hallituksen puheenjohtajan tyrmistynyt ilme ja vaikka uneni melko ahdistava olikin, en voinut muuta kuin nauraa muistikuvalleni.
Oikeasti minä pidän sekä työstäni että työkavereistani. Ainakin useimmiten. Työterveyspsykologi kehotti minua pitämään unipäiväkirjaa ja herättyäni pohtimaan, mitä uneni yrittävät minulle kertoa. Tämä uneni ainakin kertoi, että olen loman tarpeessa. Joten voin siis nauttia kuukauden lomastani täysin siemauksin.
Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Kiti Müller kritisoi Helsingin Sanomissa suomalaisten pitkiä kesälomia. Müller uskoo, että tulevaisuudessa työ ja vapaa-aika jaetaan uudestaan. "Työstä tulee ajasta ja paikasta riippumatonta, jolloin vaikka saman päivän aikana voi tehdä vähän töitä ja pitää myös vapaata. Kun istun laiturinnokalla varpaat vedessä, voin olla lomatyössä tai työlomalla. ", hän sanoo. Pahasti pelkään, että Müller on oikeassa. Mutta katson asiaa toisin kuin professori.
Olen tehnyt Müllerin tavalla töitä jo 7 vuotta. Alussa oli upeaa, kun pystyi rytmittämään aikansa oman mielensä mukaan. Pian kuitenkin huomasin, että rytmitin elämäni työni vaatimusten mukaan enkä suinkaan työtäni tai aikaani oman mieleni mukaan. Työni oli kuitenkin mielenkiintoista enkä piitannut siitä, että suurin osa lomistakin jäi pitämättä. Enkä siitäkään, että nekin vähät lomapäivät kuitenkin päivystin ja tein töitä. Sieltä "laiturinnokasta".
Kun teki paljon töitä (nk. "lomallakin"), sai paljon arvostusta. Ja arvostushan on asia, mistä suurin osa nauttii. On hienoa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja osaavaksi. Henkilöksi, jonka nyt yksinkertaisesti on pakko osallistua jokaiseen palaveriin. Ja koska Suomen suvi on lyhyt ja vähäluminen, arvostettu henkilö nousee lomallakin laiturinnokasta ja menee palaveriin. Jos palavereja on paljon, arvostettu henkilö ei lomallaankaan ehdi laiturinnokkaan. Tosi tärkeä ja arvostettu henkilö voi lomailla kahvitauolla kahvihuoneen sohvalla.
Mielenkiintoinen, haastava, motivoiva ja palkitseva työ voi olla tekijälleen ansa, jos siihen liittyy tunnollisuus, kunnianhimoisuus ja mahdollisuus työn joustavuuteen. Mikäli työtä voi tehdä myös laiturinnokassa, on olemassa suuri vaara, että henkilö ei osaa pulahtaa järveen ennen kuin työsähköpostit on luettu ja niihin vastattu. Siinä missä muu perhe menee jo vihtojen ja virvokkeiden kanssa saunaan, työlomalainen tai lomatyöläinen viimeistelee vielä tarjouspyyntöä tai projektisuunnitelmaa. Työsi eivät enää tulekaan kotiin vaan perheesi on tullut työpaikallesi (ja on siellä yleensä vain häiriöksi).
Jos alkaa olla yleisesti hyväksyttävää - tai jopa suotavaa - olla lomalla vain silloin, kun ei ole töitä, ollaan mielestäni vaarallisella tiellä. Hyvin lähellä tilannetta, jossa työntekijät kutsutaan töihin ainoastaan silloin, kun töitä on, ja muun ajan työntekijät ovat palkattomassa - tai korkeintaan jollain päivärahalla - töihinlähtövalmiudessa. Työnantajan kustannusten kannalta tietysti mainio tilanne, mutta kuinka motivoituneita ja sitoutuneita työntekijät ovat, jos työpäiviä ja työttömyyspäiviä ei voi kovin aikaisin ennakoida? Miten käy lastenhoidon, perheen yhteisen ajan, harrastusten, anopin 50-vuotisjuhlien ja serkun häiden kanssa, jos huomisen työtilanteesi saat tietää vasta tänään... tai jopa vasta huomenna aamulla? On aloja ja työpaikkoja, joissa jo toimitaan näin. Et tiedä, onko ensi viikolla töitä, mutta sinun on varauduttava siihen, että on. Ehkä tiistaina klo 8-13 ja perjantaina klo 14-17. Ota tai jätä.
Munuaisvaltimon repeämässä ei ole mitään mukavaa. Se on kuin synnytys ilman kivunlievitystä potenssiin kymmenen. Pahinta on, että voi kestää toista vuorokautta ennen kuin selviää, mistä on kyse ja ennen kuin lääkärit voivat antaa kipulääkettä. Potilaan kipu kun kertoo lääkäreille paljon potilaan kokonaistilanteesta ja sen vuoksi kipua ei aina lääkitä. Jossain vaiheessa kipu muuttuu niin kovaksi, että menettää tajuntansa. Tosin vain vähäksi aikaa, sillä samainen kipu herättää jälleen. Sinä aikana sinuun pumpataan verta ja erilaisia nesteitä suoraan suoneen. Nesteitä, jotka valuvat samasta repeämästä vatsaonteloosi lisäten siellä olevan ylimääräisen veren, keittosuolaliuoksen ja eriasteisten verihyytymien määrää. Ja mitä enemmän vatsaonteloosi valuu ylimääräistä, sitä valtavammaksi palloksi vatsasi kasvaa ja sitä kivuliaampaa elämäsi on. Kun verihyytymä tukkii virtsakatetrin, myös rakkosi täyttyy verisestä nesteestä ja on halkeamispisteessä. Uskokaa huviksenne: kipu on sietämätön.
Tuosta kokemuksesta oli kuitenkin positiivisiakin seurauksia. Yksi niistä on suhteeni työhön, vapaa-aikaan ja lomaan. Sinä joulukuisena lauantaiaamuna minun kiireeni loppuivat keittiön lattialle ja kiire oli enää ambulansseilla ja lääkäreillä. Muistan jossain vaiheessa pyytäneeni tytärtäni laittamaan kännykälläni työkaverilleni viestin, että en luultavasti tule maanantaina töihin. En silloin vielä tiennyt, että tulee kulumaan vielä aika monta maanantaita ennen kuin seuraavan kerran menen töihin. Kukaan - edes lääkärit - eivät tienneet, tulenko edes enää näkemään yhtäkään maanantaita.
Kaksi kuukautta myöhemmin palasin huterin askelin töihin, tekemään aluksi oman voinnin mukaan muutaman tunnin päivässä. Firma oli edelleen pystyssä, talous vakaalla pohjalla, projektit etenivät aikataulussaan. Sormeni ei ollutkaan jättänyt vesilasiin kuoppaa vaan asiat olivat hoituneet ilman minuakin. Työkaverini tosin olivat iloisia paluustani, varsinkin hän, jonka niskoille valtaosa töistäni oli kaatunut. Mutta kukaan ei kuollut eikä firma mennyt konkurssiin, vaikka olinkin pois kaksi kuukautta.
Kun on 7 vuotta elänyt työlleen ja antanut työn sanella vapaa-aikansa, ihmissuhteensa ja harrastuksensa, joutuu käyttämään hieman aikaa jo sen opetteluun, että viikonloppuisin ei edes ajattele töitä. Puhumattakaan siitä, että osaa pitää lomaa. Ja lomalla tarkoitan työpaikalla sovittua ajanjaksoa, jolloin työntekijä ei ole tavoitettavissa. Ei edes sieltä laiturinnokasta.
En vielä tiedä, miten tämä kuukauden lomani lopulta menee. Petynkö koko lomaan vai palaanko levänneenä ja uutta intoa puhkuen takaisin töihin. Jostain sieluni syövereistä kuitenkin nousee tunne, että nautin lomastani nk kybällä ja kun heinäkuun 8. palaan takaisin töihin, olen valmis uusiin haasteisiinkin.
Ihan tylsä kuvaton postaus, mutta ehkä teen tänään vielä toisen postauksen. Jos ehdin, jaksan ja viitsin. Nyt pihalle istuttamaan yrttejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti