Minun lapsuudessani ei vielä ollut lapsille sopivia hiustenhoitoaineitakaan, joten hiusten pesu ja ennen kaikkea takkutukan selvittäminen - tiheäpiikkisellä kammalla tietenkin - jätti päänahkaani ikuiset muistijäljet. Asiaa ei parantanut kireälle vedetyt saparot. Saparot, jotka illalla pois otettaessa saivat päänahan kihelmöimään.
En ole koskaan pitänyt siitä, että hiuksiini kosketaan. Minulla on ollut pahanlaatuinen tukkapöllytrauma. Sen vuoksi minulla onkin ollut lähes aina pitkät hiukset. Värjäämisestä olen huolehtinut itse, samoin otsatukan saksimisesta. Olen käynyt kampaajalla korkeintaan kerran viidessä vuodessa, en ehkä niinkään usein.
Tänä vuonna olen käynyt jo toistamiseen kampaajalla. Kampaajani on kaverini teinivuosilta. Riittävän tuttu, jotta voisin sanoa, mikäli kokisin käsittelyn epämiellyttäväksi. Yllätyksekseni kokemus on ollut suorastaan rentouttava. Hiusteni vaalennusprojekti siis jatkui tänään ja olen erittäin tyytyväinen uuteen väriini. Onneksi en edes yrittänyt aloittaa vaalennusta itse vaan noudatin kampaajani neuvoa ja annoin ammattilaisen huolehtia siitä.
Kampaajalta lähdettyäni kävin Kampin Memphisissä syömässä hedelmäisen kalasalaatin ja sen kanssa lasillinen kuivaa valkoviiniä.
Kotiin palattuani aloin katsoa Ylen Areenasta dokumenttia ja kuinka ollakaan, nukahdin. Lomalaisena voi itselleen pienet päiväunet salliakin, vaikka normaalisti pyrin välttämään päivällä nukkumista. Ihan vain sen vuoksi, että silloin vuorokausirytmi kääntyy täysin päälaelleen. Nyt se ei haittaa, sillä huomenna täytyy olla kaupungilla vasta klo 14. Voin siis rauhassa nukkua vaikka puolille päiville.
Illalla tein vielä ison kattilallisen kalaseljankaa. Vaikka tänään onkin ollut edellisiä päiviä viileämpää, on salaatti ja keitto riittäneet oikein hyvin ruuaksi. Huomenna sijoitusneuvojalle ja sen jälkeen - jos sää sallii - Kauppatorille munkkikahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti