Samba

Ensimmäisen lomapäiväni aamu valkeni aurinkoisena. Heräsin jo kuuden aikaan ja nautin siitä tietoisuudesta, ettei ole mikään pakko nousta ylös. Siskoni oli lähdössä aamulla konferenssiin Kanadaan ja laitoin hänelle tekstiviestin, jossa toivotin hyvää matkaa ja kerroin hänen olevan minulle rakas. Varsinkin lähdön hetkellä on hyvä muistaa, että mitä tahansa voi tapahtua ja on sanottava se, mitä haluaa sanoa. Jotta ei jäisi sanomattakaan.

En jaksa muistaa, olenko kirjoittanut Lunan pakkomielteestä ämpäreihin, kukkamaljakoihin ja kastelukannuihin. Joka tapauksessa Lunalla siis on pakkomielle kaataa kaikki sellaiset esineet, joiden sisällä saattaisi olla vettä. Luna rakastaa myös tavaroiden pudottelua pöydiltä. Makasin sängyssäni katsellen eilistä C.S.I Miamia, kun kuulin Lunan puuhastelevan jotain pöydällä. Ensin tipahti siivousrätti ja sen jälkeen hyppäsi kissa lattialla olevan kastelukannun viereen. Nappasin äkkiä kamerani ja sain kuin sainkin ikuistettua Lunan itseteossa.

Mamma, ei saa katsoa! En minä ole mitään tekemässä.

Trät, trät, trät.

Oho! Ihan vahingossa kaatui!

Eipä mennyt kuin hetki ja kuulin selkäni takaa rouskutusta. Tikrun lempihuvia taas on syödä kaikki viherkasvit ja mokoma kissanketale oli kiivennyt ikkunaan kiinnitetylle hyllylle ja sieltä ylettyi popsimaan chilistäni lehtiä. Mikähän ihmisen päässä on vikana, kun ottaa täysin vapaaehtoisesti kotiinsa tällaisia riiviöitä? Vaan ovat ne niin rakkaita, ettei tosikaan!

Aikansa touhotettuaan kissat saivat minut nousemaan ylös. Ensin aamiaista kissoille ja sen jälkeen itselleni. On kaksi asiaa, jotka pilaavat aamun kuin aamun. Toinen on, että kahvi on loppu. Ja toinen on, että tuoremehu on loppu. Tänään ei talosta löytynyt tipan tippaa tuoremehua. Ei edes sellaisia hedelmiä, mistä olisi voinut puristaa mehua.

Aamupäivällä kävin Sellossa ruokaostoksilla ja sen jälkeen lähdin Helsinkiin katsomaan sambakarnevaaleja.