Olen tehnyt jo useamman vuoden ajan töitä kotona. Minulle etätyö on siis arkipäivää ja toimistolla tapahtuva työ poikkeaa normaalista. Käyn keskimäärin 1-2 kertaa kuukaudessa toimistolla ja jos ei ole mitään erityistä syytä käydä, saattaa toimistopäiville tulla vieläkin pidempi väli.
Etätyössä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun työ ja kaikki siinä tarvittavat välineet on kotona, jää helposti - ainakin alussa - hämärän peittoon, onko töissä vai kotona. Jos on töissä, pitäisikö tehdä töitä? Jos on kotona, pitäisikö tehdä kotitöitä? Mikä erottaa työajan vapaa-ajasta, jos ei poistu "työpaikalta"? Voiko ripustaa pyykit narulle keskellä päivää vai pitäisikö odottaa iltaan asti? Päättyykö työpäivä edes illalla vai pitäisikö vielä klo 21 vastata sähköpostiin?
Omalla kohdallani kesti aika pitkäänkin erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. Alussa olinkin aina töissä. Ensin piti oivaltaa, mitä työ on. Onko se työtuolissa istumiseen käytetty aika? Minulle se on jotain muuta eli työ on jotain sellaista, jossa saa aikaiseksi jotakin. Omassa työssäni "kuningasajatus" voi syntyä juuri silloin, kun nousen työtuolistani ja menen ripustamaan pyykkejä. Pidetäänhän työpaikoillakin taukoja, jotkut tauot ovat jopa lakisääteisiä. Etätyötä tehdessä ei lounastaukoon mene puolta tuntia vaan monesti tulee syötyä työn ääressä. Ja pyykkiä ripustaessaan ajattelee työasioita. "Työ" ei olekaan enää nk menetettyä vapaa-aikaa.
Parasta etätyössä mielestäni on, että työmatkoihin ei kulu aikaa. Voin laitaa herätyskellon soittamaan 5 minuuttia ennen työpäivän alkua, keittää sumpit, siirtyä yöpaita päällä ja kahvimuki kädessä työhuoneeseeni. Nyt, kun olen taas viikon ajan käynyt toimistolla, on matkoihin kulunut enemmän kuin yksi työpäivä. Herätä täytyy aikaisemmin, kulkea busseilla, junilla ja raitiovaunuilla. Odotella asemilla ja pysäkeillä. Se ei ole työaikaa, mutta ei se ole vapaa-aikaakaan. Se on hukkaan heitettyä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti