Työkaveri

Minulla on työkaveri. Tai on heitä useampikin,  mutta yksi on ylitse muiden. Kutsuttakoon häntä tässä vaikkapa "Mariksi".

Tapasin "Marin" ensimmäistä kertaa vuonna 2000, kun vaihdoin hoitoalalta ensimmäiseen it-alan työpaikkaani. "Mari" oli tuolloin minuun verrattuna jo vanha konkari ja puolen vuoden päästä päädyimme samaan projektiin. "Mari" teki tietyt osat ohjelmasta ja minä tein tietyt osat. Kun tarvitsin jotain "Marilta", pyysin vain häntä tekemään ja hän teki. Hän myös neuvoi minua - uraani aloittelevaa - usein.

Vuodet vierivät ja "Mari" päätti vaihtaa maisemaa. Vaikka aluksi tunsinkin olevani monissa asioissa pulassa, "Marin" tekemät loistavat dokumentit auttoivat minua tekemään niitäkin osia ohjelmaan, joita hän aiemmin teki.

Vierähti vielä puolisen vuotta ja minäkin lähdin. Ja miten ollakaan... samaan firmaan kuin "Mari". Jonkin ajan kuluttua päädyimme taas yhteiseen  projektiin ja tällä kertaa minä osasin neuvoa asioita "Marille". Mitä hankalammiksi tilanteet muuttuivat, sitä paremmin meillä yhteistyö sujui. Työtapamme ja luonteemme täydensivät erinomaisesti toisiamme. Siinä missä minä olen rauhallinen, "Mari" on temperamenttinen.

Aikaa kului ja minä päätin vaihtaa maisemaa. Jätin "Marille" työpöydälläni olleen lasipallokoristeen ja vitsailimme, että hän voi sitä kristallipalloani hieroa ja kysyä vastauksia kysymyksiin, joihin minä en olekaan enää vastaamassa. Valitettavasti kristallipalloni lakkasi toimimasta heti lähtöni jälkeen.

Kului tovi ja "Mari" päätti vaihtaa jälleen maisemaa. Ja kuinka ollakaan siihen firmaan, missä minä jo olin. Nyt olemme tehneet jälleen yhteistyötä jo muutaman vuoden ajan.

Tämä viikko ja edellinen ovat olleet töissä haastavia, stressaavia ja uuvuttavia. Resurssivajeen vuoksi mieletön kiire ja paljon asioita, jotka on pitänyt oppia lyhyessä ajassa. Tämä viikko erityisesti on puristanut kaikki mehut niin "Marista" kuin minustakin. Kun minuun on iskenyt epätoivo deadlinen suhteen, "Mari" on innostanut jaksamaan. Ja kun "Marilla" on stressi vienyt yöunet, olen rauhoitellut sanomalla, että kyllä me tästäkin selvitään.

Tänään oli deadline. Asennukset ja testaukset. Mahdolliset korjaukset. Käyttäjät kun saattavat tehdä asioita, joita tekijälle ei tule mieleenkään, että joku tekisi. Piti siis testata kaikki mahdolliset "älyvapaatkin" toiminnot ja varmistaa, että ohjelma suoriutuu myös niistä. "Mari" etätöissä ja minä toimistolla, joten virheiden tai ongelmien ilmetessä luurit päähän ja Skype-puhelu.

Me tehtiin se. Kuten aina ennenkin, yhteistyömme on parhaimmillaan paineen alla ja silloin, kun adrenaliini virtaa suonissa, yöunet katkonaisia ja perhe on aikaa sitten saanut syödä nälkäänsä kynsiään. Kun kodit ovat siivoamatta ja päivän työurakan jälkeen vain hyytyy nojatuoliin kunnes kupsahtaa nukkumaan.

Nyt voi viikonlopuksi hengähtää syvään ja nauttia kahdesta kiireettömästä päivästä. Kerätä voimia. Uusi rumba alkaa taas maanantaina. Olen iloinen siitä, että "Mari" on kanssani rumbaamassa.