Joskus olen ajatellut, että kenties aivoissani on jotkut piuhat kytketty ristiin. Kun alan siivoamaan, lopputuloksena on vain entistä suurempi kaaos. Saan ehkä jotain siivottua, mutta vastaavasti sotken monta muuta paikkaa.
Lauantaina siivosin keittiön ja nyt minulla tuntuu menevän kohtuuttomasti aikaa ja energiaa ihan vain siihen, että pidän sen siistinä. Järkevämpää olisi pysytellä kokonaan pois keittiöstä ja käydä vaikkapa ravintolassa syömässä. Tiskejä, kissanruokapurkkeja, kuivahiivapaketti, veitsi, tyhjä talouspaperirulla.... niitä vain ilmestyy keittiöön. Kuin sieniä sateella. Olohuoneen sohvapöydällä virkkuukoukkuja, puikkoja, kaulakoru, sakset, käytettyjä paristoja, kahvimuki......
Tänään kuitenkin tein riemastuttavan havainnon: minullahan on yliluovuttavat kädet!!! Tavarat yksinkertaisesti vain irtoavat käsistäni ilman, että aivoni tiedostavat niin tapahtuvan. Miten voisinkaan viedä tavarat omille paikoilleen, kun en edes huomaa niiden hävinneen käsistäni?
Kun nyt tiedän, että vika onkin käsissäni, voin alkaa miettiä ratkaisua tähän ikävään vaivaan. Hyväksyn käsieni yliluovuttavuuden, mutta jonkinlaista terapiaa tai kuntoutusta ne varmasti tarvitsevat. Nyt vain täytyy miettiä, millainen terapia olisi paras. Siivousterapia kuullostaa turhan rajulta, ainakin näin pian diagnoosin jälkeen.
Jonkinlainen tartuntaterapia voisi olla hyvä. Aina, kun kulkisin jonkun tason ohi, sanoisin käsilleni: "tartu". Tämä ei tietenkään riitä, koska käteni hetken päästä kuitenkin luovuttaisivat tavarat pois. Tarvitaan siis apuvälineitä. Voisin oikeastaan ommella housuihini ja paitoihini taskuja. Mitä enemmän, sen parempi. Tarttumiskäskyn jälkeen käteni voisivat sujauttaa tavarat taskuihin. Jossain vaiheessa aivoni väkisinkin reagoisivat siihen, että painoni on lisääntynyt. Tässä on kuitenkin olemassa riski, että alan tuntea tarvetta laihduttamiseen. Mikä sekään ei toki olisi huono asia.
Pulinat pois ja pehva ylös penkistä! Siivousterapia riittää vallan mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti