Kellot kesäaikaan

Tänään oli taas se kevätpäivä, jolloin kelloja käännettiin kohti kesää. Ehdin pitkään nauttia aikaisista aamuista, mutta Yhdysvaltojen matka sekä sitä seurannut flunssa sekoittivat vuorokausirytmin. Eilen kuopus käytti koiran iltalenkillä, joten minä nukahdin jo ennen puolta yhdeksää. Ja heräsin aamulla muutamaa minuuttia vaille kuusi. Kesäajan kuusi.  Vaikuttaa  siltä, että elimistö on jälleen haluamassani ajassa.

Tein aamulla koiran kanssa tavallisen aamutallustelun. Leppoisaa köpöttelyä noin 20 minuuttia. Olen tarkoituksella pitänyt aamulenkit lyhyinä, koska jonain aamuna saattaakin tulla kiire. Kun palasin kotiin, laitoin aamiaista.  Totuttujen brunssityyppisten aamiaisten sijasta olen joutunut tyytymään vaatimattomampiin, jotta päivän kaikkia kaloreita ei tulisi syötyä heti aamusta. Kalorilaskuri on kieltämättä kätevä, kun haluaa seurata energian ja ravintoaineiden saantiaan. Joitain ravintoaineita - kuten A-vitamiinia - näyttää tulevan koko päivän tarve jo pelkästään aamiaisestani.  Tänään siis kaurapuuroa, mansikoita, kurkkua, porkkanaa, Tannisen chilisen savustettua valkosipulihilloketta, Roinisilta eilen haettua luomufenkolisalamia sekä mukillinen kahvia.

Olin ajatellut käydä tänään Sellossa ostamassa itselleni askelmittarin.  Kauppakeskus aukesi vasta puoliltapäivin, joten aamupäivällä oli aikaa tehdä jotain muuta. Ja se muu olisi ollut siivoamista. Mutta kun kysyin Stellalta, alkaisimmeko siivota, se ei korvaansa lotkauttanut. Sen sijaan, kun kysyin, lähdettäisiinkö ulos, se pomppasi innoissaan ylös. Niinpä teimme aamupäivällä tunnin reippaan kävelylenkin.

Kotiin palattuani pesin kuraisen koiran ja laitoin sen jälkeen itselleni juustosalaatin lounaaksi. Tai oikeammin tätä voisi kutsua painimattosalaatiksi, koska kevytjuustot ovat vähän niinkuin painimattoa. Syödessäni seurasin Facebookia ja sain vinkin aktivointirannekkeesta. Ehkä en hankkisikaan askelmittaria vaan aktivointirannekkeen. Olen tiistaina menossa Pasilaan toimistolle, joten voisin hakea aktivointirannekkeen samalla reissulla.

Iltapäivällä jo sainkin vähän siivottua sekä purettua matkalaukkuani. Olisipa mukavaa, jos saisi jo pyykkejä ulos kuivamaan! En ole katsonut säätiedotuksia, mutta jostain olin lukevinani, ettei talvi olisikaan ihan vielä ohi. Olen voinut kyllä nähdä untakin.

Eilen kävin hyvän ystäväni kanssa Hakaniemen hallissa. Olisin halunnut luomubroileria, mutta vastoin toiveitani sitä ei ollutkaan Reinin Lihassa. Sen sijaan siellä oli luomuna maissikanaa, joten otin sitä. En ole koskaan valmistanut maissikanaa, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Etsin Googlesta vinkkejä maissikanan käyttöön ja törmäsin Sairaan kaunis maailma -blogin herkulliselta vaikuttavaan ohjeeseen. Tuunasin ohjetta vähän ja vaihdoin parsakaalin vihreään parsaan. Ensin siis voitelin uunivuuan sitruunaoliiviöljyllä ja laitoin vuokaan tuoretta pinaattia, pätkän kesäkurpitsaa viipaloituna sekä muutaman vihreän parsan paloiteltuna. Päälle paprikajauhetta ja silputtua valkosipulia. Valkosipulista, paprikajauheesta, sitruunasuolasta, chilijauheesta ja muscovadosokerista tein tahnan, jota leivitin maissikanojen pinnalle. Vuoka 180-asteiseen kiertoilmauuniin 20 minuutiksi ja ateria oli valmis.

Huomenna on jälleen työpäivä. Pitkästä aikaa, lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Voisi melkein sanoa, että jo on aikakin. En ole katsonut viikkoon työsähköpostejani ja on varmaan järkevintä, etten vielä tänään katsokaan. Ehtii aamullakin. Kohta koiran kanssa iltalenkille ja nukkumaan.