Suositus, pakko, valvonta ja resurssit

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Riskimaista saapuville on suunnitteilla testipakko sekä karanteenipakko. Sinänsä ihan hieno ajatus. Paitsi että koronavirustestiin pääsy tökkii jo nyt ja vastauksia joutuu odottamaan. Ei ole resursseja. Syysflunssat ovat alkamassa ja pujokin vielä kukkii, joten myös kotimaassa pysyneillä suomalaisilla alkaa olla mitä erilaisimpia koronaviruksen oireita. Minullakin on ollut erilaisia koronaviruksen oireita lähes päivittän niin kauan kuin muistan eli ainakin 50 vuotta. Kotiin tietysti pitää jäädä, jos on mitään sairauden oireita. Testi on kuitenkin tarpeellinen, koska jos todellakin on tartunta, eivät perheenjäsenetkään voi mennä töihin, kouluun tai päiväkotiin. Jos taas ei ole koronavirusta, muu perhe ei ole altistunut eikä näinollen tarvitse jäädä karanteeniin.

Jotenkin taas ihmetyttää pientä ihmistä. Testauskapasiteetista ei ole käytetty kuin vasta alle puolet, mutta silti testiin pääsyä joutuu jo odottamaan joskus useamman päivän. Eikö testauskapasiteetin pitäisi tarkoittaa sitä määrää testejä, joita voidaan päivässä tehdä? Vai tarkoittaako se tässä yhteydessä vain puikkojen ja koeputkien lukumäärää? Ja nyt ollaan vielä lisäämässä testattavien määrää, vaikka edellisistäkään ei selvitä kunnialla. Käykö tässä taas niin, että muiden, nk ei-kiireellisten sairauksien hoito siirretään hamaan tulevaisuuteen, koska terveydenhuollon henkilöstöä täytyy siirtää tekemään koronavirustestejä?

Minua ihmetyttää myös se, että koko kesä oli aikaa valmistautua pandemian toiseen aaltoon. Ei virkamiestenkään lomat niin pitkät ole, että koko kesä olisi mennyt laiturin nokassa Suomen kesästä nauttien. Kun elokuu koitti, mitään ei tainnut olla edes mietittynä. Nyt sitten väännetään ja käännetään niinkin yksinkertaista asiaa kuin kansallista maskisuositusta. Ja mitä kyseisestä suosituksesta on jo tihkunut medialle, suosituksessa korostetaan alueellisuutta ja AVIn vastuuta. Niinpä niin. Miksi tarvitaan kansallinen suositus, kun AVI on voinut tartuntatautilain perusteella jo tähänkin asti antaa alueellisia suosituksia? Jopa määräyksiä. Turku tähän jo lähtikin eikä jäänyt odottelemaan, milloin THL ja STM antavat kansallisen suosituksen.

Ja entä sitten valvonta? Karanteenia valvotaan soittamalla puhelimella. Siis oikeasti, kännyköiden aikakaudella? Puhelimeenhan varmasti vastataankin vain kotona. Mahdollisesti joku saattaa ehkä tulla käymäänkin, mutta ihmettelenpä vaan, mistä tähänkin löytyy resurssit? Kotihoidostako? Samalla, kun käyvät pistämässä mummolle insuliinin ja mittaamassa papalta verenpaineen, menevät naapuriin soittamaan jonkun karanteenissa olevan ovikelloa?

Koulutkin alkavat. Koulujen tehtävä on huolehtia turvatoimista. Toukokuun viimeisillä viikoilla tilanne oli toinen, koska kunnat saattoivat käyttää ammattikoulujen ja lukioiden tiloja, kun toisen asteen opiskelijat olivat vielä etäopetuksessa. Vilkkaassa mielikuvituksessani näen koulujen rehtorit ja vahtimestarit pumppaamassa pomppulinnoja ja pystyttämässä telttoja koulujen pihoille, jotta turvavälit täyttyvät.

En tiedä, mitä ajatella. Byrokratia on toki Suomessa suurta, mutta ihan tulee mieleen entinen Neuvostoliitto. Yksinkertaisenkin asian hoitaminen saattoi kestää pienen ikuisuuden, jos oli väärän värinen lomake tai väärä leima lomakkeessa. Jos tästä pandemiasta jotain opitaan, hyvä oppi olisi byrokratian vähentäminen. Selkeät ohjeet, kenellä viranomaisella on tarpeeksi "suuret natsat" voidakseen tehdä päätöksiä kysymättä taas kerran joltain ylemmältä.

Oma työpaikkani on onneksi pieni, alle 10 hengen yritys. Meillä byrokratiaa ei ole käytännössä lainkaan. Tänään oli lomilta palannut yhtä lukuunottamatta kaikki. Suurin osa tekee edelleenkin etätöitä, mutta kolme oli toimistolla. Päiväpalarissa webbikameran kautta näkyi toimistolla oleva porukka ja kollega erikseen mainitsi, että huomaathan turvavälin. Olen meidän firman "koronapoliisi".

En minä oikeasti nipota, mutta entisenä sairaanhoitajana haluan, että työturvallisuus toteutuu myös koronaviruksen osalta. Käsidesiä toimistolla onkin jo ollut maaliskuusta lähtien, mutta nyt tilataan myös työntekijöille  nk kirurginmaskeja. Huomenna pitää muistaa tarkistaa toimitusjohtajalta, sisältyyhän meidän erittäin kattavaan työterveyshuollon kanssa tehtyyn sopimukseen myös koronavirustestit. Jos ei sisälly, ne pitää lisätä sopimukseen. Tarvittaessa testiin on päästävä heti eikä vasta  3-5 päivän päästä.

Tulipa hieman äkäiseltä kuulostava purkaus blogiini tänään. Jokainen meistä on vain yksi muurahainen maailmankaikkeudessa. Jokainen meistä voi kuitenkin omalta osaltaan tehdä sen, mihin pystyy. En kehota ketään eristäytymään samalla tavalla kuin minä - minullahan on tähän omat henkilökohtaiset  syyni - , mutta miettimään kuitenkin, voisiko jonkun asian sittenkin tehdä toisin? Vaikka pitämään turvavälin kaupan kassajonossa?

Muistan hyvin huhti-toukokuun vaihteesta, kun ihmiset alkoivat valon ja auringon myötä ulkoilla enemmän. Ja ihmiset hymyilivät toisilleen! Pidettiin turvavälit ulkonakin, mutta hymyiltiin tuntemattomillekin. Ainakin täällä Pöhkörinteessä. Tuolla pienellä sanattomalla eleellä ilmaistiin, miten mukavaa oli taas nähdä kanssaihmisiä.

Sunnuntaina kulutin kaikki sipulit. Onneksi olin tilannut pakkaseen silputtua sipulia muutaman pussin. Kurkku- ja sipulisäilykkeitä tehdessäni en huomannut, että laitoin säilykkeisiin yhtä makeaa sipulia lukuunottamatta kaikki sipulini. Ja ruokahan ei ole ruokaa, jos siinä ei ole sipulia. Paitsi vadelmakiisseli ja muutama muu. Tänään siis päivälliseksi pastaa, broileria sipuli-kermakastikkeessa ja kaalisalaattia.