Vanhempani ovat eläneet lapsuutensa pula-ajalla ja teinivuotensa sota-ajalla. Ehkä juuri sen vuoksi en muista lapsuudestani koskaan sellaista tilannetta, että asioihin ei olisi varauduttu."Pahan päivän varalle" säästettiin niin rahaa kuin hankittiin muutakin. Lääkekaapissa oli aina perustarvikkeita: yskänlääkettä, särkylääkkeitä, laastaria, haavanpuhdistusainetta, sidostarpeita jne. En ole nähyt 40:een vuoteen yhtäkään kyykäärmettä, mutta silti minulla on aina ollut lääkekaapissa kyypakkaus. Vanhaksihan ne ovat menneet, kun ei ole koskaan tarvinnut, mutta silti olen aina ostanut uuden vanhentuneen tilalle. Samoin on aina ollut muitakin käsikauppalääkkeitä. Olisi ikävää lähteä apteekkiin vasta sitten, kun on jo kova päänsärky tai vatsa sekaisin.
Kun lapseni olivat vielä pieniä, kutsuin kotonani olevaa kotivaraa "tsunamivarastoksi". Erilaisia elintarvikkeita niin pakastimessa kuin kuivakaapeissakin. Ihan vain siksi, että jos lapset tai minä sairastuimme yllättäen, ei tarvinnut lähteä sairaana tai sairaan lapsen kanssa kauppaan. 8 päivää kestäneen vatsatautiepidemian aikanakaan ei päässyt vessapaperit loppumaan.
Minulla on edelleenkin "tsunamivarasto". Keskeisimpiä elintarvikkeita ja muita päivittäistavaroita pyrin ostamaan jo ennenkuin edellinen loppuu. Kun kaapissa on yksi avattu ja yksi avaamaton kahvipaketti, seuraavaan Citymarketin tilaukseeni laitan kahvia. Puolivalmisteita tulee käytettyä sillon, kun on ruuanlaiton kanssa kiire. Esimerkiksi pitää nopeasti saada jotain lounaaksi kahden palaverin välissä. Tai silloin, kun on sairaana eikä jaksa käyttää aikaa ruuanlaittoon. "Tsunamivarastoni" osoittautui erittäin hyödylliseksi tekonivelleikkausteni jälkeen.
Ensimmäiset hengityssuojaimet hankin jo maaliskuussa. Lisää olen tilannut vähitellen. Lähipäivinä on tulossa taas10 kpl FFP3-tason hengityssuojaimia. Myös muutamat suojalasit hankin jo keväällä. Ihan vain pahan päivän varalle.
Entä pandemiatilanne? Seuraan. Elokuuta on kulunut vasta 4 päivää, mutta pienin lukema on ollut 10. Jos lukemat eivät ala viikon sisällä painua alle kymmeneen tai alkavat olla lähempänä kahtakymmentä, taidan nostaa valmiustasoani.
Tämä on erittäin hyvä blogi. Kuulutko sinä riskiryhmään? Mitä kuuluu valmiustasosi nostoon? Taidat jo nyt olla aika hyvin hoitanut varautumisen? Itse en ole varautunut juuri mitenkään, sillä ei ole varaa.
VastaaPoistaKiitos! Koronaviruksen suhteen riskiryhmään kuuluminen vaihtelee. Mulla on kuitenkin astma, nivelreuma sekä verenpainetauti, joka lääkityksestä huolimatta ei aina ole ihan hoitotasapainossa. Joulukuussa 2012 verenpaineeni nousivat niin korkeiksi, että mulla repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Sen seurauksena menetin vasemman munuaiseni toiminnan ja oikeaa munuaistani pyrin suojelemaan kaikin mahdollisin tavoin. Koska jos sen toiminta edes heikkenee, sitten on vitsit vähissä.
PoistaKaikista tärkein syy eristäytymiseen valmistautumiseen on kuitenkin naapurissani asuvat yli 90-vuotiaat vanhempani. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja sen vuoksi on ollut loogista, että vanhempieni terveydentilasta ja sairauksien hoidosta vastuu on ollut mulla eikä ihan muulla alalla olevalla siskollani. Oli siis jo ennen pandemiaakin. Siskoni taas hoitaa logistiikan, koska mulla ei ole edes ajokorttia.
Valmiustasoni nostoon kuuluu nyt tarkka harkinta, vieläkö asioin kodin ulkopuolella muutoin kuin ulkoilemassa. Tänään kävin vielä paikallisesta ravintolasta hakemassa intialaista ruokaa. Uusia tartuntoja on tänään ollut 29 ja alkaa näyttää taas siltä, että jatkossa tilaan kotiinkuljetuksella.
Mun valmiustasoni nostossa on keskeisin asia, että en mene enää sellaisiin paikkoihin, johon ei ole aivan välttämätöntä mennä. Niin mukavaa, kun on ollutkin käydä nk "ihmisten ilmoilla", se jää pois, jos vielä huomenna mennään uusissa tartunnoissa tällaisissa lukemissa.
Muuten, tulipa mieleeni, kun luin sinun uskostasi. Uskotko sielun olevan yksilöllinen?
VastaaPoistaTarkoitatko, että tässä elämässä on eri sielu kuin seuraavassa elämässä? Vai että sielu on aina sama, vaikka eri elämissä syntyy eri olomuodossa? En varsinaisesti uskon sielunvaellukseen eli siihen, että sielu pysyisi aina samana. Uskon kuitenkin jonkin asteisen "tietoisuuden" kulkemiseen elämien välillä. Että voi muistaa jotain häivähdyksiä edellisestä elämästään, jos edellinen elämä on ollut samassa olomuodossa. Tai seuraavassa elämässä, jos onkin vaikka lintu, "tietoisuus" voi ilmetä vaistona. Tästä aiheesta voisin oikeastaan joku päivä kirjoittaa blogiini.
Poista