Elokuun viimeinen viikonloppu. Kuka on vielä olemassa, kun herään talvihorroksestani? Olen saanut pitää vanhempani todella pitkään, mutta saanko pitää heidät vielä ensi kesään asti? Vai onko edessä jo hautajaisia ennen kesää?
Entä nämä karvaiset ja nelijalkaiset perheenjäseneni? Onko varsinkaan Lunaa enää ensi kesänä? Tai Stellaakaan? Stellan paras koirakaveri kuoli yllättäen viime maanantaina. Oli muutaman kuukauden Stellaa nuorempi. Ahdistaa ja surettaa vieläkin. Jotenkin Stellakin vaikuttaa apaattisemmalta.
Syksyllä luonto alkaa tehdä kuolemaa ja osa minusta kuolee joka syksy. Ehkä sen kuuluukin mennä niin? Mitä useampi syksyinen kuolema, sitä vähemmän elinaikaa enää jäljellä. Sen paremmin itsellä kuin läheisilläkään.
Tällä viikolla minua on vaivannut myös ihan mieletön lonkkakipu. Todennäköisesti oikeassa lonkassani on bursiitti. Istuminen, käveleminen ja varsinkin rappusten alaspäin kulkeminen on tuskallista. Olkanivelessäni on ollut bursiitteja usein. Otin tämän päivän töistä vapaaksi ihan vain siksi, että istuminen tekee liian kipeää.
Pandemiatilanne matelee samoissa luvuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti