Odottelua, odottelua

 Viikonloppuna oli sovitusti eräs työasia, joka piti hoitaa. Eilen nousin ylös jo klo 7:00 ja ennen kahdeksaa tein yhden osan sovitusta työstä. Siihen ei mennyt kovin kauaa ja sen jälkeen oli sovittu, että työ jatkuu klo 21:30. Jossain vaiheessa tuli ilmoitus, että aloitus viivästyykin noin tunnilla. Istahdin koneen ääreen odottelemaan klo 22:00 ja sitten odoteltiin. Vuorokausi vaihtui ja edelleen odoteltiin Vasta noin klo 01:00 päästiin työkaverini kanssa aloittamaan ja lopettiin aamuyöllä noin klo 04:00. Aamulla oli jo ennen kahdeksaa tullut sähköpostia ongelmasta, joka oli ilmennyt. Ja sitä aloin selvittelemään. Hetken päästä työkaverini liittyi mukaan. Löydettiin ongelman syyt ja nyt odotellaan, että toisen firman työntekijä korjaa ongelman. Ja on odoteltu jo kohta kaksi tuntia.

Ulkona paistaa aurinko ja on ihanan lämminä Ja minä istun sisällä odottamassa jotain, mikä tapahtuu ehkä vasta illalla. Rehellisesti sanottuna hieman ottaa päähän. Voisin toki mennä odotellessani jatkamaan remonttia, mutta remontti on nyt siinä vaiheessa, että seuraavaksi olisi maalattava keittiöstä yksi seinä. En voi kuitenkaan aloittaa maalaamista, koska en tiedä, milloin pitääkin keskeyttää maalaaminen ja palata tietokoneen ääreen. Enkä tiedä, meneekö tietokoneen ääressä sen jälkeen 10 minuuttia vai monta tuntia. Joten nyt vain odottelen. 

Sama tilanne on ruuanlaitonkin kanssa. En viitsi aloittaa, koska ei ole mukavaa syödä ylikypsää  ja kuivunutta ruokaa, jos kesken ruuanlaiton onkin palattava jatkamaan töitä. Stellan käytin äsken pikaisesti ulkona.Tuntuu, että koko sunnuntai menee hukkaan. 

Tätä kirjoittaessani tulikin klo 13:15 ilmoitus, että voimme jatkaa. Ja hommahan saatiin lyhyessä ajassa kuntoon. Nyt voin jatkaa taas viikonlopun viettoa. En vielä julkaise päivitystäni vaan jatkan illemmalla. Tähän väliin kuitenkin kuva aamiaisesta Tikrun kanssa eli kahvia sekä kananmuna-katkarapu -bagel. 

Loppupäivä hurahtikin nopeasti.Sain pestyä keittiön katon ja seinät, mutta maalaaminen saa jäädä ensi viikkoon. Väsyttää niin paljon. Kaappeja aloin maalata jo nyt. Valkoinen sinisen päälle vaatii monta maalikerrosta, mutta ei haitta. Nuo kaapit muutenkin lähtevät jossain vaiheessa roskikseen. Kaapin alin hylly on otsani korkeudella, joten kaapit ovat minulle aika hyödyttömät. Mikä on kerran kaappiin laitettu, pysyy siellä kuolemaani asti. 

Viimeisin pandemiatilasto tässä. Tämän päivän luvut puuttuvat. Huomenna menen ottamaan ensimmäisen koronarokotteen ja samalla reissulla käyn Myyrmannissa. Apteekissa sekä Clas Ohlssonilla ostamassa lisää siveltimiä. Voi olla, että pidän huomenna kokonaan vapaapäivän. Tai sitten aloitan työpäivän vasta joskus iltapäivällä.