Vapaapäivä remontista

 Jo edesmenneellä isoäidilläni oli tapana sanoa, että pyhän työllä ei ole siunausta. Tarkoitti, että pyhäpäivät ja sunnuntait pitää käyttää johonkin muuhun kuin työntekoon. Olipa se työ sitten mitä tahansa. Hän myös aina sanoi, että valkeus nauraa pimeyden töille. Tarkoitti, että iltahämärässä tehty asia auringon noustua ei olekaan ihan sitä, mitä oli kuvitellut sen olevan. Tänään on sunnuntai eikä remonttini oikein etene. Tilaamani kitti on edelleen vasta matkalla ja en voi maalata tiettyjä kohtia keittiössä ennenkuin saan ne kohdat kitattua. Ja koska en saa niitä kohtia nyt maalattua, ei ole järkevää jatkaa remontin tekemistä muutenkaan. Maalausurakka täytyy tehdä tietyssä järjestyksessä, jotta ei tarvitsisi maalata uudelleen sellaista, minkä jo kertaalleen maalasi.

Maustehyllyni on nyt oranssi. Olipa hankala maalata!!!! Tosi ohutta maalia ja kerroksia tuossa on laskelmieni mukaan viisi tai kuusi. Ja kuivui hitaasti. Mutta nyt on valmis ja kiiltävä. En ihan tällaista kiiltoa kaivannut, mutta olkoon. Vielä pitää keksiä, missä lukuisista pahvilaatikoista on loput mausteistani.

Tänään en ole maalannut muuta kuin yhden kaapinkulman valkoiseksi. Aamupäivä meni muutenkin Tikrun kanssa laiskotellessa. Katselin suoratoistokanavia ja rapsuttelin kissaa. 

Ehkä on hyvä pitää tänään lepopäivä. Huomenna päivystän taas, mutta onneksi vain aamupäivän. Ja töitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Kitti ei varmasti saavu vielä huomennakaan, mutta huomenna voisin tehdä jotain muuta. Vaikka lajitella tavaroita. On vain välillä turhauttavaa, kun nykyisin on tarkat määräykset siitä, mitä erilaisiin jätesäiliöhin saa laittaa. Ja minulla suurin osa on sellaista, mitä ei saa laittaa yhtään mihinkään. Kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, pitää keksiä kotoa jokin loppusijoituspaikka erilaiselle romulle. Onneksi on kaksi ulkovarastoa, johon voi tunkea tavaraa. 

Aamulla join tuttuun tapaan kahvia ja sen kanssa kinkkusämpylän. Lounaaksi pikaisesti pyttipannua. Päivälliseksi jauhelihasta ja kirsikkatomaatteista spagetille kastike sekä jälkiruuaksi pakastimesta kaivettu minidonitsi, jäätelöä, kinuskikastiketta sekä mansikka. Niin ja espresso, joka läikkyi yläkertaan kantaessani kupin reunoille. 

Pandemia ei mene suuntaan eikä toiseen. Viikonlopun lukemia. Mutta ainakaan ei mitään hälyttävää. 

Siskoni palaa varmaan ihan pian kesämökiltään ja illalla lähdemme taas yhdessä viemään Stellan ulos. Viimeinen työterveyshuollon verkkovalmennusviikkoni päättyi tänään. Ilman laihduttamista painoa on pudonnut lähes 6 kg. Tarkalleen 5,7 kg. Vaikka entisenä sairaanhoitajana tiesinkin ihan hyvin, miten pitää syödä, verkkovalmennus antoi minulle motivaation ryhtyä tekemään niin. Tästä on hyvä jatkaa. Vielä odotan, että saan keittiöön uuden valkoisen ruokapöydän ja siihen tuolit. Sen jälkeen en enää syö tietokoneen tai television ääressä.