Työviikko meni taas todella nopeasti. Remontin suhteen en ole kovin paljoa edennyt, koska odotan tilaustani kitistä. En viitsi maalata ensin ja kitata sen jälkeen, vaikka sekä maali että kitti ovat valkoisia. Joten nyt on tullut tehtyä enemmän töitä ja vähemmän remonttia.
Tiskirättitelineeni tuli ja sen kiinnitin jo tiskialtaaseen. Olen myös tehnyt puuvillalangasta kestotiskirättejä, mutta langat ovat vielä päättelemättä. Sen vuoksi tiskialtaassa kaupan tiskirätti.
Tänään olisi ollut noudettavissa ostoskeskuksen pakettiautomaatilla pari pakettia, mutta koska on ollut sateinen päivä, päätin mennä vasta huomenna. Löysin alkuviikosta vihdoin ja viimein oranssi-valkoisen keittiön seinäkellon. Tuotetta myi virolainen verkkokauppa ja tilatessani hetken mietin, mahdanko saada kelloa koskaan perille. Nyt harmittaa ja nolottaa oma ennakkoluuloisuuteni, koska kello saapui Suomeen parissa päivässä.
Toisessa paketissa on silkkitäkki. Ei liity mitenkään keittiöremonttiini. Aikoinaan hankin kaksi vanhaa silkkitäkkiä: viininpunaisen ja kullanvärisen. Nuo vanhat täkit ovat oikeasti ihania. Sopivan painavia, sopivan keveitä. Sopivan lämpimiä, sopivan viileitä. Harmikseni poikani aikoinaan antoi kullanvärisen täkin KOIRALLE pediksi!!! Onhan Stella Mamman kulta, mutta ei sentään olis tarvinnut makuualustakseen minun arvokasta täkkiäni. Tehty mikä tehty ja täkissä on koiran kuopimia reikiä. Olisihan minulla se viininpunainen vielä, mutta koska se sattuu olemaan talon paras täkki, poikani on ominut sen.
Olen etsinyt vanhoja silkkitäkkejä netistä jo pitkään mutta tuloksetta. Kaikki jo myyty tai myynti-ilmoitus vanhentunut. Pari päivää sitten löysin Torista sinisen silkkitäkin ja oli ihan pakko ottaa välittömästi yhteyttä myyjään. Ja niinhän siinä kävi, että kaupat tehtiin muutamassa minuutissa ja tilisiirtokin meni pankista toiseen parissa tunnissa, joten sininen silkkitäkkikin odottaa ostoskeskuksessa pakettiautomaatissa. Huomenna siis hakemaan paketteja ja illalla saan oman viininpunaisen silkkitäkkini takaisin.
Viikko ei ole mennyt kaikilta osin kuitenkaan ihan hyvin. Mielestäni keittiöremonttifirmojen pitäisi osata kertoa etukäteen, mitä kaikkea taloyhtiö voi asukkaalta vaatia, jos asuntoon vaihdetaan tiskipöytään taso ja lavuaari. Tästä tulikin nyt kalliimpi ja hankalampi juttu kuin olin kuvitellut. Stressasin asiasta toissailtana tosi paljon, koska "ilokseni" verottaja muisti minua yli 4500 € mätkyillä. Olin tehnyt tarkan budjetin keittiöremontilleni, mutta koska nyt joudunkin tekemään vielä paljon muuta taloyhtiön vaatimuksesta ja samaan aikaan painaa päälle tulevat mätkyt, purskahdin toissailtana itkuun.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Nyt tyhjennän 20 vuotta vanhaa pakastintani. Ystävällinen naapurini kävi jo hakemassa ison kasan marjoja. Tikru tulee saamaan vatsansa täyteen katkarapuja ja Stellakin naudan sisäfileitä yms. Ja itse tietysti koitetaan syödä mahdollisimman paljon, jotta ei tarvitsisi heittää mitään roskiinkaan. Sitten vanha pakastin pihalle ja uusi tilalle. Hassua muuten, että tajusin vasta tänä aamuna, että pakastimenhan voi ostaa osamaksullakin! Piti elää lähes 60-vuotiaaksi ennenkuin tajusin osamaksun. Ja ymmärrän nyt oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka joutuvat kerta toisensa jälkeen hankkimaan tarvitsemiaan asioita osamaksulla. Minulla on ollut tapana säästää rahat ensin ja sitten vasta ostaa, mutta nyt keittiöremonttini tarkastusta ei hyväksytä ennenkuin olen uusinut kylmälaitteenkin.
Olen silti hieman tyytymätön asiaan. Isännöitsijä edellytti, että tiskipöydän alla olevaan kaappiinkin hankitaan valuma-astia. Tarkastaja katsoi kaappiin ja totesi, ettei sinne sellaista saada. Ei saada ei, ei saada edes uutta pohjalevyä. Aikoinaan näihin asuntoihin laitettiin asuntokohtaiset energiamittarit - mikä tosin oli hyvä asia - ja minun asunnossani se asennettiin tiskipöydän alakaappiin. Mikään myytävänä oleva valuma-astiahan ei alakaappiin sovi tuon "insinöörityön taidonnäytteen" vuoksi.
Lounaaksi söin tänään mitä kaapista löytyy ei erilaisista kaaleista ja musita kasviksista sekä kinkkusuikaleista tehdyn salaatin. Päivälliseksi lapsuuteni tapaan maustettua sianlihakastiketta, perunamuusia ja kaalisalaattia. 
Toisessa paketissa on silkkitäkki. Ei liity mitenkään keittiöremonttiini. Aikoinaan hankin kaksi vanhaa silkkitäkkiä: viininpunaisen ja kullanvärisen. Nuo vanhat täkit ovat oikeasti ihania. Sopivan painavia, sopivan keveitä. Sopivan lämpimiä, sopivan viileitä. Harmikseni poikani aikoinaan antoi kullanvärisen täkin KOIRALLE pediksi!!! Onhan Stella Mamman kulta, mutta ei sentään olis tarvinnut makuualustakseen minun arvokasta täkkiäni. Tehty mikä tehty ja täkissä on koiran kuopimia reikiä. Olisihan minulla se viininpunainen vielä, mutta koska se sattuu olemaan talon paras täkki, poikani on ominut sen.
Olen etsinyt vanhoja silkkitäkkejä netistä jo pitkään mutta tuloksetta. Kaikki jo myyty tai myynti-ilmoitus vanhentunut. Pari päivää sitten löysin Torista sinisen silkkitäkin ja oli ihan pakko ottaa välittömästi yhteyttä myyjään. Ja niinhän siinä kävi, että kaupat tehtiin muutamassa minuutissa ja tilisiirtokin meni pankista toiseen parissa tunnissa, joten sininen silkkitäkkikin odottaa ostoskeskuksessa pakettiautomaatissa. Huomenna siis hakemaan paketteja ja illalla saan oman viininpunaisen silkkitäkkini takaisin.
Viikko ei ole mennyt kaikilta osin kuitenkaan ihan hyvin. Mielestäni keittiöremonttifirmojen pitäisi osata kertoa etukäteen, mitä kaikkea taloyhtiö voi asukkaalta vaatia, jos asuntoon vaihdetaan tiskipöytään taso ja lavuaari. Tästä tulikin nyt kalliimpi ja hankalampi juttu kuin olin kuvitellut. Stressasin asiasta toissailtana tosi paljon, koska "ilokseni" verottaja muisti minua yli 4500 € mätkyillä. Olin tehnyt tarkan budjetin keittiöremontilleni, mutta koska nyt joudunkin tekemään vielä paljon muuta taloyhtiön vaatimuksesta ja samaan aikaan painaa päälle tulevat mätkyt, purskahdin toissailtana itkuun.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Nyt tyhjennän 20 vuotta vanhaa pakastintani. Ystävällinen naapurini kävi jo hakemassa ison kasan marjoja. Tikru tulee saamaan vatsansa täyteen katkarapuja ja Stellakin naudan sisäfileitä yms. Ja itse tietysti koitetaan syödä mahdollisimman paljon, jotta ei tarvitsisi heittää mitään roskiinkaan. Sitten vanha pakastin pihalle ja uusi tilalle. Hassua muuten, että tajusin vasta tänä aamuna, että pakastimenhan voi ostaa osamaksullakin! Piti elää lähes 60-vuotiaaksi ennenkuin tajusin osamaksun. Ja ymmärrän nyt oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka joutuvat kerta toisensa jälkeen hankkimaan tarvitsemiaan asioita osamaksulla. Minulla on ollut tapana säästää rahat ensin ja sitten vasta ostaa, mutta nyt keittiöremonttini tarkastusta ei hyväksytä ennenkuin olen uusinut kylmälaitteenkin.
Olen silti hieman tyytymätön asiaan. Isännöitsijä edellytti, että tiskipöydän alla olevaan kaappiinkin hankitaan valuma-astia. Tarkastaja katsoi kaappiin ja totesi, ettei sinne sellaista saada. Ei saada ei, ei saada edes uutta pohjalevyä. Aikoinaan näihin asuntoihin laitettiin asuntokohtaiset energiamittarit - mikä tosin oli hyvä asia - ja minun asunnossani se asennettiin tiskipöydän alakaappiin. Mikään myytävänä oleva valuma-astiahan ei alakaappiin sovi tuon "insinöörityön taidonnäytteen" vuoksi.
Pandemiatilanteessa ei mitään uutta. Maltilliset luvut, mutta suunta voi muuttua mihin tahansa lähviikkoina.
Sen verran tavallista enemmän pandemiatilanne tänään kiinnosti, että kaivoin toukokuussa 2020 ottamani kuvan ikäjakaumasta. Lasten ja nuorten osuus tartunnan saaneista on kasvannut merkittävästi verrattuna iäkkäämpiin ihmisiin.
 |
| Ikäjakauma 13.5.2020 |
 |
| Ikäjakauma 23.4.2021 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti