Katsoin alkuviikosta ajankohtaisohjelman Suomen huoltovarmuudesta. Oli aika silmiä avaava ohjelma. Mikä jäi mieleeni, oli rekkakuskit. Ne miehet ja naiset, jotka huolehtivat siitä, että meillä täällä Suomessa riittää niin lääkkeet, ruoka kuin moni muukin asia.
Rekkakuskeja olen aina pitänyt tarpeellisina työntekijöinä, mutta vasta nyt aloin miettiä, miten monella tavalla juuri minun elämäni vaikeutuisi, jos heitä ei olisi. Pandemian aikana olen huomannut, miten moni muukin ammatti, joita aiemmin olin pitänyt itsestäänselvyyksinä, osoittautuivatkin minulle itselleni erittäin tärkeiksi.
Pandemiatilanne junnaa taas paikoillaan. Pientä laskua ja sitten taas pientä nousua. Suomi päätti tänään keskeyttää AstraZenecan rokotteiden antamisen viikoksi. Siis vain vähän sen jälkeen, kun EMA (European Medicines Agency) oli todennut rokotteen turvalliseksi. En tiedä, mitä sanoa. Ehkä on parempi, että en sano mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti