perjantai 26. huhtikuuta 2013

Aurinko armas

Voi miten minä rakastankaan aurinkoa! Sen paiste saa talven jähmettämän veren solisemaan suonissa kuin vuoristopuro. Horros on ohi ja elämä alkaa jälleen.

Tänään olin työmatkalla Turussa. Herääminen oli haastavaa ja kuuden aikaan aamulla ei vielä maistu aamiainen, joten huitaisin lääkkeet alas vesitilkan kanssa, puin päälleni, pakkeloin naamani ja juoksi bussipysäkille.

Matka meni hyvin, vaikka jouduinkin junassa taistelemaan unta vastaan. Pasilan asemalla alkanut tihkusade oli muuttunut Kupittaalla jo kauniiksi auringonpaisteeksi.

Joka kerta käydessäni Tyksissä ihastelen sairaala-alueen vanhoja rakennuksia ja mietin, millaista on ollut työskennellä sairaanhoitajana silloin, kun noissa rakennuksissa on ollut potilaita. Nythän ne ovat pääasiassa hallinnollisten ja it-yksikön käytössä.



Palaveri sujui hyvin. Oli mukavaa tavata pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä ja myös muutama sähköpostitse tutuksi tullut henkilö sai kasvot. Paluumatkaa en joutunut kovin pitkään odottamaan eikä odotus olisi kyllä haitannutkaan... sen verran mukavaa oli istua auringossa asemalla.


Matkalla poikkesin Salossa tapaamassa ystävääni. Kävimme kirpputorilla sekä kahvilla ja hetken aikaa olin vakuuttunut siitä, että minun on muutettava Saloon. Aivan ihana kirpputori! Löysin sieltä ensi talvea ajatellen hailakan vaaleanpunaisen käsilaukun hintaan 3 €, samaa väriä vyö 1,50 € sekä kakkulapio 3 €.

Koska huomenna oli tarkoitukseni pitää vapaapäivä, tilasin junassa valkoviinin ja nautin siitä kirjan ja virkkaustyöni kanssa. Kotiin palattuani ja sähköpostit luettuani kuitenkin totesin, että vapaapäivästä on turha edes uneksia. Paluumatkalla kävin myös Myyrmäessä postissa, mutta sieltä tuodusta saaliista lisää huomenna.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti