Ja hyvänen aika, mikäs se sieltä lumen alta ilmestyy? No tottahan toki: joulukuusi! Ensi yönä siis aurinkolasit silmille, huppari päälle, lippalakki päähän ja pää matalana viemään kuusi roskikseen. Tai no, ei tämä ole ensimmäinen vuosi, kun joulukuuseni putkahtaa kevään tullen lumen alta. Ehkä naapurini ovat jo oppineet, että joulukuusen ilmaantuminen roskahuoneen seinää vasten on varma kevään merkki?
Mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä kovempaa elimistöni huutaa tuoreita hedelmiä ja marjoja. Erityisesti aamiaisella tuoreet, raikkaat ainekset ovat ehdottomia. Pakastimessa on vielä muutama rasia marjoja, mutta eilen en yksinkertaisesti voinut vastustaa mansikoita. Espanjalaisia, kyllä. Omatunto soimaa, koska yleensä pystyn odottamaan kesää ja kotimaisia mansikoita. Tosin aiemmin en juurikaan syönyt aamiaisia.
Eilen kävin hakemassa postista huutamani lautaset sekä ruusupurkin. Kukon olin huutanut jo aikaisemmin. Niin, kukko on siis lautasliinateline. Jokin aika sitten löysin kuuden ruusulusikan jatkoksi viisi saman sarjan lusikkaa ja nyt sitten vielä sen puuttuvan yhden. Tusina on täynnä näitä kaunokaisia.
Tyttärelläni on tänään muuttopäivä ja minusta ei ole siinä touhussa vielä mitään apua. Niinpä sovimme, että käyn aamulla hakemassa Mangon luokseni, jotta se ei pyöri jaloissa. Olin varautunut tulemaan tuon kahden kilometrin matkan bussilla, mutta koska oli kaunis aurinkoinen aamu eikä kiirettä minnekään, tulin Mangon kanssa kävellen.
Koska Mangolla oli matkalla paljon tutkittavaa, kuntoni riitti oikein hyvin matkaan. Oli mukavaa katsella teiden varsia ja sitä, miten luonto puhkeaa taas elämään. Pian taitaa päästä hortoilemaankin!
Kun Mango on meillä, en oikein osaa tehdä mitään. Luultavasti siksi, että se seuraa kuin koira. Mihin ikinä asunnossa menenkin, Mango tulee perässä. Paitsi yläkertaan, sinne siltä on - toistaiseksi - pääsy kielletty. Mutta sitten se istuu rappusiin tuijottaen ja odottaa minua palaavaksi.
Tekemättömyydessä ei sinällään ole mitään vikaa. Tuleepahan otettua viikonloppu rennosti. Päivälliseksi tein Universumin helpoimman ruuan eli pala luomupossun kylkeä uunivuokaan, mausteita pinnalle, päälle porkkanapaloja, perunalohkoja ja sipuliviipaleita. Vuoka uuniin 180 asteeseen reiluksi tunniksi ja ruoka on valmis.
Jälkiruuaksi tein muutaman päivän vanhasta grahampaahtoleivästä köyhiä ritareita ja niiden kanssa kermavaahtoa sekä mansikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti