Rahaa löytyy, mutta ei ruuveja

Nyt on se hetki, kun alan olla totaalisen kyllästynyt itseeni. En ole koskaan käynyt asian vuoksi lääkärissä, mutta tehnyt useitakin testejä sekä lukenut aiheesta. Kaikki tulokset viittaavat siihen, että minulla on ADHD. Lähisuvustakin löytyy sitä. Voin uppoutua tuntikausiksi yhteen asiaan, jos se on tarpeeksi kiinostava. Jos ei ole, ajatukseni harhailevat. Minulla on aina ollut sata ja yksi projektia menossa, mutta vain harvoin saan mitään niistä valmiiksi. Paitsi töissä, koska silloin on pakko. Työhuoneeni remonttikin on ollut kesken jo 5 vuotta.

Olin tehnyt hyvän suunnitelman, miten saan työhuoneeni remonttia edistettyä siten, etten sotke asuntoa yhtään enempää kuin on pakko. Mutta tämä edellytti, että kasaan yhden osina olevan kirjahyllyn. Veisin kirjahyllyn kaappeihin työhuoneestani tavarat, jotka sinne kuuluvat. Mutta kirjahyllyä ei voi kasata ilman siihen kuuluvia hyllylevyjen kannattimia tai edes ruuveja. Minulla on ne. Mutta missä? Vuosien varrella olen siirtänyt romuja paikasta toiseen niin usein, että en löytänyt niitä. Penkoessani laatikoita, kippoja ja kulhoja löysin kyllä yllättävän paljon kolikoita, mutta en tarvitsemiani hyllynpidikkeitä tai edes ruuveja yhtään mistään.

Koulutuspäivän jälkeen olin jo niin turhautunut itseeni, että harkitsin heittäväni ihan kaikki tavarat roskikseen. Ostaisin uusia sitä mukaa kuin tarvitsen. Olisipa kotini täysin tyhjä ja voisin aloittaa kaiken alusta! Nyt elän - olen elänyt jo vuosia - kaaoksen keskellä eikä se auta tippaakaan, kun muutenkin ajatukset ovat välillä sekaisin kuin seinäkello.

Joskus tuntuu, että olen jumissa itseni kanssa. Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en saa tehtyä. Voin aloittaa, mutta mielenkiintoni herpaantuu ja alankin tehdä jotain ihan muuta. Tämän vuoksi siivouksen jälkeen  kotonani on yleensä sotkuisempaa kuin ennen siivoamista. Enkä saa mitään koskaan valmiiksi. Voi itku!

Onneksi siskollani oli muutama kirjahyllyn hyllylevyn kannatin. Perjantaina, kun Mango lähtee kotiin, voin aloittaa urakan. Jos siis jaksan keskittyä urakkana puolta tuntia pidempään.

Tänään oli siis koulutuspäivä, vaikka olenkin virallisesti kesälomalla. Sähköpostiini tuli myös asiakkaalta toimeksianto, jonka hoidin pois. Aamulla minulla ei ollut nälkä, joten aamiainen jäi syömättä. Lounastauolla ehdin juuri ja juuri käyttää ensin Stellan ja sitten Mangon ulkona sekä tehdä hätäisesti itselleni juustosalaatin.

Päivälliseksi paistoin vain porsaan ulkofilepihvejä sekä valkosipulivoissa tuoreita herkkusieniä. Lisäksi kasviksia ja kermaviiliin tehtyä dippikastiketta. Kuumalla ilmalla ei oikein enempi edes olisi maistunut. Lisäksi minua väsyttää aivan valtavasti, koska nukuin viime yön huonosti ja aamulla oli herätyskello soittamassa.

Huomenna on uusi päivä taas. Toivottavasti vähän parempi kuin tänään. Pandemiatilanne ainakin näyttää ihan hyvältä.