Eilen Suomen hallitus poisti yli 70-vuotiaita koskevat rajoitukset. Tämä oli loistava uutinen, koska se tarkoitti myös, että voin tästä lähtien ajatella enemmän itseäni ja vähemmän muita. Alkaa elämään taas omaa elämääni ja tekemään asioita, joita itse haluan tehdä.
Pandemia ei ole vieläkään maailmalla ohi, mutta tilanne on muuttunut. Kävin tänään vanhempieni luona nostamassa kissan pöydälle eli puhumassa tilanteesta. Sovittiin, että tästä lähtien heidän luonaan vierailevat suvusta myös ne, jotka ovat eläneet ihan normaalisti eivätkä mitenkään vältelleet saamasta koronavirustartuntaa. Joten minunkaan ei enää tarvitse vältellä yhtään sen enempää kuin itse haluan. Vanhempani uskaltavat jo ottaa riskin, että joku tuo viruksen heidän kotiinsa.
Lauantaina olisi tullut täyteen 100 päivää, kun olen ollut melko eristyksissä ja vältellyt kaikin mahdollisin tavoin saamasta tartuntaa. Nyt ei enää tarvitse. Katselin jo netistä hotelleja, mihin voisin lähteä vähäksi aikaa. Maiseman vaihdos voisi olla jo paikallaan. Tosin sitten jää remontti taas kerran kesken, mutta nyt on mietittävä, mikä on lopulta itselleni tärkeintä. Eipä näin kuumalla ilmalla ole remonttikaan kovin paljoa edennyt. En sen kauemmas olisi lähdössä kuin naapurikaupunkiin Helsinkiin. Hotelleissa olisi kuitenkin kunnollinen ilmanvaihto ja jäähdytys. En nyt kuitenkaan vielä varaa huonetta, koska aamulla saatankin olla taas innoissani jatkamassa remonttia. Ehkä ensi viikolla? Tai sitten vihdoin ja viimein väännän vaikka väkisin työhuoneen remontin valmiiksi?
Tänään meni aamiaiseksi vain kahvia, lounaaksi kivennäisvettä, päivälliseksi kivennäisvettä ja nyt illan vähän viilentyessä mansikoita, jäätelöä ja jäälatte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti