Eilen tyhjensin työhuonetta, jotta pääsisin vihdoin ja viimein jatkamaan työhuoneen remonttia. Siirsin paljon tavaroita ja laatikoita työhuoneesta olohuoneeseen. Tänään tyttäreni kysyi, voisiko hänen koiransa tulla meille jo torstaina ja olla hieman yli viikon, jotta saisivat tehtyä muuton rauhassa. Tokihan se minulle sopiii, mielelläni otan Mangon meille Stellan kaveriksi. Töiden jälkeen menin keittiöön ja katsoin olohuoneeseeni. Mango ei kulje rappusissa, joten olohuone on paikka, jossa koiran kanssa vietän aikaani.
En voinut kuin nauraa. Nyt siis ennen torstaita on kannettava kaikki romut takaisin työhuoneeseen ja aloitettava homma uudelleen sitten, kun Mango on lähtenyt eli juhannuksena.
Tänään sain vihdoin viimeisenkin ohjelmointityön valmiiksi. Huomenna alan yhdessä työkaverini kanssa tekemään systeemitestausta. Neljä päivää enää ja alkaa kesäloma! Etätyökavereitani ei paljon työt tänään painaneet. Palaverissa nauratti, kun koira näki jotain unta pitäen kummallisia ääniä ja hännän paukuttaessa patjaa. Onneksi on mahdollisuus mykistää mikrofoni, jotta omituiset äänet eivät kuuluneet palaverin muille osallistujille.
Pandemian suhteen ei mitään uutta. Samoissa lukemissa on menty jo pitkään. Silti olen tänään ollut ärsyyntynyt, koska tulee parin viikon tauko, jolloin en voi mennä käymään vanhemmillani. On ollut todella hyvä asia, että sekä vanhempani että minä olemme voineet eristäytyä. Jos vanhempani olisivat tarvinneet jotain apua kotonaan, olisin voinut mennä apuun. Nyt sitten en mene, vaikka heille sattuisi jotain. Joutuvat pyytämään sinne jonkun muun. Eilen jo katselin pääkaupunkiseudulla toimivia yksityisiä kotisairaaloita ja otin yhteystiedot talteen. Siltä varalta, jos sellaista tarvittaisiin. Minun kun oli tarkoitus olla se, joka hoitaa tarvittaessa. Ärsyyntymiseni on onneksi illan mittaan lieventynyt pelkäksi huoleksi. Toivotaan, että mitään ei satu.
Välillä pitää päästä ruuanlaitossa helpolla. Tänään vain nakkeja, ranskalaisia perunoita sekä varhaiskaalisalaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti