Johtuneeko pandemiasta vai alati lyhentyneestä yöstä, että aikaa tuntuu olevan enemmän kuin koskaan ennen. Kello on illalla kymmenen ja aurinko paistaa edelleen. Kalenteri on tyhjä työasioita lukuunottamatta. Täysin tyhjä määräämättömäksi ajaksi eteenpäin.
Mittasin äsken verenpaineeni: 136/78. En edes muista, milloin minulla on viimeksi ollut verenpaine noin matalalla! Huomaan kyllä muutenkin voinnistani, että kiireen ja stressin katoaminen on tehnyt pelkästään hyvää. Kun ei ole mitään, minne mennä - vanhempiani lukuunottamatta - ei ole kiirettä saada mitään valmiiksi ennenkuin pitää tehdä jo jotain muuta.
Työtilannekin alkaa olla mallillaan. Tänään merkitsin lomalistaan 15.6. - 12.7. Neljän viikon kesäloman. Saatan kuitenkin lyhentää lomaani ja jättää osan lomasta loppuvuoteen. Kun vuorokaudessa tuntuu olevan nyt enemmän tunteja, lomakin voisi olla lyhyempi.
Ruuaksi tänään possuwokkia, nuudeleita ja salaattia. Jälkiruuaksi haljun väristä raparperi-mansikkakeittoa. En ymmärrä, miksi mansikat muuttuivat näin vaaleiksi, vaikka ennen kattilaan laittamista olivat aivan normaalin punaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti