Lauantailaiskottelua

En tiedä, mistä olen onnistunut saamaan oikean peukalon tyveen sentin mittaisen  haavan.  Vasempaan etusormeeni sain palovamman, kun kiehuvaa vettä loiskahti kädelleni. Sain siivottua kissojen käymälät, pestyä kylpuhuoneen, puhdistettua lattiakaivon ja pestyä pari koneellista pyykkiä. Mutta siinäpä se. Vaikka laitoin käsiini Betadine-rasvaa, molempia käsiä kirvelee pesuaineiden jäljiltä niin paljon, että en edes yrittänyt ryhtyä imuroimaan. Jääköön huomiseen.

Aamulla nukuin pitkään. Heräsin vasta vähän yli kymmenen. Oli ihanaa nukkua pitkään, kun sen paremmin kissat kuin koirakaan ei tullut herättämään. Laitoin kaikessa rauhassa aamiaiseksi pari voileipää, kahvia sekä tuoremehua ja aloin katsoa Lapsi tuntemattoman kanssa -sarjaa.

Kävin koiran kanssa päivälenkillä ja samalla reissulla vanhempieni luona. Stellalla alkoi häntä heilua, kun menimme vanhempieni pihaan. Ja tietysti äidiltäni ja isältäni saadut rapsutukset olivat koiralle mieleen. Takaisin tullessa huomasin tummat pilvet taivaalla. Melkein kuin alkaisi ukkonen! Eiköhän kesä sittenkin ole tulossa, vaikka onko vielä aika kylmä.

Kotipihassani kasvaa aidan vieressä pieni elviira, joka on kylmästä huolimatta täydessä kukassa. Myös isompaan alppiruusuuni on tulossa kukkia. Nuput alkava jo aueta. 

 Päivälliseksi laitoin broilerin jauhelihasta lihapullia ja niiden kanssa nuudeleita ja kasviksia.

Päivän virustilannekin tuli päivitettyä. Näyttää varsin hyvältä. Huomenna pääsen pitkästä aikaa tapaamaan siskoani, kun menemme molemmat käymään vanhempieni luona. Siskoni on ollut kaksi viikkoa eristyksissä eikä ole tavannut ketään ihmisiä, joten huomenna voimme tavata. Vaikka arkeni ei kovinkaan paljon poikkea normaalista pandemian vuoksi, joitakin merkityksellisiä asioita kuitenkin on puuttunut. Maanantaiksi suunnittelimme yhteistä illallista ja lasillista viiniä, koska siskoni joutuu palaamaan taas normaaliin työelämäänsä tiistaina.