Elämä jatkuu

Kesä tulee, ilmat lämpenevät. Aurinko paistaa. Kuten joka vuosi. Laitoin tänän naudanlihapalan Poppamiehen marinadiin, sytytin takapihalla hiiligrillin ja jäin odottelemaan.

Takapihalla istuessani mietin. Mietin syntyjä syviä. Rakastan kevättä ja erityisesti kesää. Nyt vain tuntuu kuin olisin irti todellisuudesta. Ja niinhän minä olenkin. Eristäytyneenä muusta maailmasta. Voi miten kaipaankaan yhteyttä jo vuosikymmeniä sitten edemenneeseen mummuuni!

Vaikka blogini nimi onkin "Safkaa ja shamanismia", aika vähän olen kirjoittanut suomenuskoisesta elämänkatsomuksestani. Oikeastaan varmaan vain pari kertaa eli päivityksissäni Portinvartija sekä  Pillilupia. Voisin kirjoittaa enemmänkin Aloitin tosin jo vuosia sitten Löytöretkiä mieleen -blogini, mutta sen päivittäminen jäi elämän kiireiden jalkoihin.

Nyt, kun on taas aikaa, voisi olla hyvä palata perusasioiden äärelle. Omille juurille, esivanhempiin ja ikiaikaiseen suomenuskoon. En edes muista, milloin olisin viimeksi uhrannut jumalille. Ja ei, en uhraa vastasyntyneitä ihmislapsia enkä kuolemankauhusta kiljuvia vuohia, jos joku sellaista epäilee. Minun uhrilahjani ovat aina ruokaa. Siemeniä, pähkinöitä ja muuta sellaista. Ehkä lähipäivinä teen postauksen suomenuskoisuudestakin. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä, että kaipaan syvempää henkisyyttä.

Stella oli onnellinen päästessään ensimmäistä kertaa talven jälkeen takapihalle. Vaikka pihani on postimerkin kokoinen, koiralla ei ole koskaan ollut mitään hinkua postua pihalta.

Tikrukin päätti tulla katsomaan, mitä on tarjolla. Ei ollut ihan vakuuttunut tarjoiluista, koska grillauskastike oli kissan makuun liian tulista.

Huomenna on lauantai. Siivouspäivä. Päätin kuitenkin pitää huomenna henkisyyspäivän. Vanha pyhä paikkani jäi jo muutama vuosi sitten uuden asuinalueen alle. Ei ole enää siirtolohkaretta, jota koskettaa, eikä männynrunkoa, jota vasten nojata. Jotain on keksittävä tilalle.