Day 11.
Tänä vuonna allergiaoireeni alkoivat tavallista aikaisemmin jo tammikuun lopulla, kun pähkinäpensas alkoi kukkia. Yskää, aivastelua, nenä ja silmät vuotaa. Ennenkuin linnoittauduin lähes kokonaan kotiini, kävin vielä muutamia kertoja lähikaupassa ja Vagabondassa. Mitä enemmän pandemiasta uutisoitiin, sitä ikävämmältä tuntui liikkua kodin ulkopuolella. Otsassani kun ei lukenut "Siitepölyallergia".Ja sehän oli selvä, että yskittämään alkoi aina, kun oli muita ihmisiä lähettyvillä. Aivan varmasti jokin psyykkinen asia. Sama on jatkunut tähän päivään asti. Kotona tietysti niiskutan, aivastelen ja yskin, mutta kun menen ulos, yskänpuuska tulee 100%:n varmasti juuri silloin, kun joku tulee vastaan. Ärsyttävää!
Olen tänään miettinyt kohtalotovereita, joilla ei ole etätyömahdollisuutta. Katsotaanko heitä pitkään ja jopa paheksuen julkisissa kulkuvälineissä, kaupoissa ja työpaikoillaan? Yrittävätkö he epätoivoisesti hillitä allergiaoireitaan? Jos on allerginen useammalle eri siitepölylle, allergiakausi saattaa kestää jopa puoli vuotta. Taas yksi syy olla kiitollinen etätyömahdollisuudestani.
Lapsena olin allerginen villalle, huonepölylle ja suklaalle. Viimeisin oli kaikista inhottavin allergia, koska suklaa olisi ollut niin hyvää. Kerran ahmin parhaan ystäväni kanssa suklaata ja hetken päästä kasvoilleni lehahti ihottuma, joka levisi kaikkialle vartalooni. Tietenkään en kertonut suklaan syömisestä äidilleni, joten äitini päätteli minulla olevan vihurirokon. Lapsena ei ollut yhtään mukavaa olla eristyksissä kotona. En päässyt kouluun enkä kavereiden kanssa leikkimään. Kun myöhemmin vihurirokko todella levisi lasten keskuudessa, äitini hämmästykseksi sairastin vihurirokon uudelleen. Vasta aikuisena kerroin, että ensimmäinen "vihurirokkoni" oli oikeasti allerginen reaktio. Teini-iässä suklaa-allergiani alkoi helpottaa ja sen jälkeen olenkin ollut varsin perso suklaalle. Eilen piti tilata pääsiäisvarmuusvarasto. Tosin en ole aivan varma, riittävätkö nämä ensi tiistaihin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti