Kyläilyä ja ajatuksia COVID-19:sta

Olen ollut viisi viikkoa eristyksissä ja samoin ovat olleet vanhempanikin, joten tänään uskaltauduin heidän luokseen kahville. Tuntui hyvältä halata äitiä ja isää. Heistä taisi tuntua vieläkin paremmalta. Istuin vanhempieni luona kaksi tuntia. Juteltiin, juotiin kahvia ja syötiin donitseja. Varsinkin isäni näytti ilahtuvan, kun oli joku, jonka kanssa jutella akustiikasta, meluntorjunnasta ja fysiikasta. Puhuttiin myös siitä, miten hiljaiseksi maailma on muuttunut, kun lentomelua ei ole miltei ollenkaan ja autoliikenteen määräkin on vähentynyt. Muuten ei kovin paljoa puhuttu pandemiasta. Ei ollut mitään tarvetta.

Kun lähdin, lupasin tulla vielä ennen vappua käymään. Täytyy varmistaa, että vanhempani pääsevät perjantaina mukaan virtuaalivappulounaalle. En ole koskaan elämässäni valmistanut vappulounasta, koska olemme joka vappu olleet lähipiirin kanssa ravintolassa vappulounaalla. Nyt on ensimmäinen vappu elämässäni, jolloin vappupäivän lounas syödään kotona. Kukin läheisistäni omissa kodeissaan. Eilen sovittiin, että järjestäisimme virtuaalivappulounaan.  Kuusi kotitaloutta osallistuu sittenkin perinteiselle vappulounaalle, hieman eri tavalla vain kuin ennen.

Kotiin palattuani huomasin pihani rappusten reunassa kasvavan sinivuokkoja. On ihanaa, että ilmat lämpenevät, aurinko paistaa ja kesä tulee. Vielä en laittanut ensi viikon päivittäistavaratilaukseeni grillihiiliä, mutta seuraavaan tilaukseen taidan laittaa.

Pandemian aiheuttamia rajoituksia ryhdytään vähitellen poistamaan. Nyt puhutaan koulujen avaamisesta. Etäopetuksessa olevat lapset siirtyisivät takaisin lähiopetukseen. Asiaa perustellaan mm sillä, että lapset sairastavat COVID-19:n lievempänä tai jopa kokonaan ilman oireita eivätkä tartuta virusta muihin ihmisiin. Jälkimmäinen tuskin pitää paikkaansa edes asiantuntijoiden mielestä, koska lasten ei suositella edelleenkään tapaavan isovanhempiaan. Herää kysymys miksi ei, jos kerran lapset eivät tartuta?

Vanhukset on määrätty pysymään kotona eikä ketään saa tavata. Korkeintaan kotihoidon henkilökuntaa, joilla ei ole edes kunnollisia suojavarusteita (ja jotka - päinvastoin kuin asiantuntijoiden mukaan lapset - tartuttavat). Hoivakodeissa ja muissa laitoksissa oleville vanhuksille ei sallita vieraita. Näissä laitoksissa kuitenkin virus niittää satoaan. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, vanhukset kuolevat joskus. Surullista on, että päinvastoin kuin normaalitilanteessa tai vaikka kausi-influenssan aikaan, he viettävät elämänsä viimeiset ajat yksin. Ilman läheisiään, ilman ketään vuoteensa vieressä. Oikeastaan se on aika lohdutonta. Olen onnellinen, että omat vanhempani ovat vielä kotona. Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus eristäytyä ja käydä vierailemassa heidän luonaan.

Mielestäni on jonkinlainen ristiriita siinä, että lapset halutaan nyt kodeista kouluihin saamaan virustartunta, mutta he eivät kuitenkaan saa tavata isovanhempiaan, vaikka he eivät tartuta. Juuri nyt moni vanhus kaipaa läheisiään enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tänään söin vain aamiaiseksi kahvia, tuoremehua, maksamakkaravoileipää, Valion Irsih cream&coffee -rahkaa sekä vadelmia. Päivälliseksi lohkoperunoita. porsaan ulkofileestä tehtyjä "nugetteja" sekä avocadosalaattia.